Norjassa on vuoria ja vuonoja, joiden rinteillä putoukset solisevat. Huomasin, että on ihan eri asia tietää näistä teoriassa ja katsella muiden ottamissa kuvissa kuin itse nähdä ne.
Tähän oli meillä mahdollisuus bussimatkalla, jota tässä valikoiden selostan.
Lofooteille menimme ja sieltä palasimme Pohjois-Ruotsin kautta ja oli niilläkin reiteillä toki nähtävää ja koettavaa.
Varsin suuri osa kuvista on otettu liikkuvan bussin ikkunasta eli niissä kuvissa on tästä syystä epätarkkuutta, vaikka yllättävän hyvin niihinkin ovat maisemat tallentuneet.
Koko matkareitti
Bussiin nousimme Kuopiosta, mutta tässä jutussa olen alkua ja loppua lukuun ottamatta ulkomailla.
Sään puolesta matka alkoi tämän kesän mittareilla arvottaen ihan tavanomaisesti eli satoi ja oli muutenkin tuhruinen keli. Onneksi Pellon ja Kiirunan välillä ei ollut kummoisia maisemia. Tietyö haittasi jonkin matkaa. Mielenkiintoista oli kyllä seurata, minne asti Torniojoki matkareitin varrella ulottuu. Torniojärveltä se lähtee ja sen rantaa ajelimme myöhemmin pitkän matkan.
Matkareitti 27.7.2015
Näytti jo siltä, että Kiirunan kuulu malmivaara jää sumun takia näkemättä, mutta aamulla siitä 28.7. sentään jotain hotellille näkyi.
Malmia riittää edelleen, mutta kaupungin keskustan kannalta liiankin läheltä. Malmiota koverretaan jo nyt kaupungin alta ja sen takia taloja, kaupungintalo mukaan lukien pitää purkaa ja koko keskusta rakennetaan uudelleen kauemmaksi.
- Kaleva; 17.8.2014; Kiirunan keskustaa aletaan purkaa kaivoksen tieltä – katso kuvagalleria
- YLE; 13.6.2009; Päivitetty 6.4.2012; Kiirunan sadan vuoden siirto alkanut
Kiirunasta Ruotsin rajaa kohti maisemat jylhenivät ja kamerani raksui lähimpänä istuvien mielestä varmaan liikaakin. Mutta enpä malttanut jättää tilaisuutta käyttämättä, kun en varmaan enää tähän maailmankolkkaan tule.
Sääkin suosi meitä ja saimme ihastella näkymiä auringonpaisteessa juuri niinä kahtena päivänä, jolloin maisemien katselu oli matkaohjelman oleellinen sisältö.
Lofootteja kohti ajelimme välillä varsin mutkaistakin tietä ylös ja alas vuonojen rantoja kierrellen sekä välillä siltoja ja tunneleita pitkin. Muutaman kerran pysähdyimme jaloittelemaan ja maisemakuvia ottamaan.
Vaikea tähän juttuun oli kuvista esimerkkejä valita eli lisää näet sieltä Flickristäni.
Jyrkkiä rinteitä katsellessa tuli monta kertaa mieleen, että ilmeisen ”haasteellisia” ovat norjalaiset vaellusreitit ja marjamaat.
Lakkoja kasvaa vuorten rinteiden soilla. Marjastajia näimme matkalla muutamia. Reppuselkäkansaa oli liikkeellä varsin paljon.
Svolværissa olimme kaksi yötä. Seurasimme torin ja sataman elämää. Huomiomme, että viimeiset torimyyjät lopettivat työnsä vasta yhdentoista maissa.
Katselimme eri iltoina kahden Hurtigruten- risteilijän lähtöä satamasta.
Aallonmurtajilla oli paljon puisia telineitä. Päättelimme, että ne ovat kalojen kuivatusta varten, mikä osoittautuikin oikeaan osuneeksi havainnoksi seuraavan päivän Lofootti- kierroksella.
Matkareitti 28.7.2015
Kuvat 28.7.2015
Kiertomatkalla Lofooteilla 29.7.2015
Kuvat 29.7.2015
Kiertomatkalla Lofooteilla 29.7. meillä oli oppaana Suomen Savosta tänne muuttanut, ammattinsa kalastajakasi vaihtanut, sujuvasanainen mies. Hän selosti erittäin hyvin ja monipuolisesti sekä omaa alaansa että muutenkin mm. saaren luontoa ja ihmisten elämää Norjassa ylipäätään.
Kävi mm. ilmi, että sitkankuusi, jonka istuttamista saarille aikoinaan kannustettiin ja taloudellisesti tuettiin, on vieraslajina osoittautunut myös riesaksi. Se levittäytyy erittäin tehokkaasti etenkin niiden vuorten rinteille, missä lampaat eivät pidä maisemaa avoimena.
Pohjois- Norjassa on paljon lampaita ja näkyi niitä myös bussin ikkunasta: Ihan nolottaa, etten saanut niistä kuvattua yhtään!
Tutustuimme Bårgin kylässä olevaan viikinkimuseoon. Se on perustettu juuri tälle paikalle siksi, että aikoinaan pellosta löytyi kyntämisen yhteydessä runsaasti viikinkiaiheista esineistöä ja mahtitalon jäänteet. Sen mallin mukaan itse museorakennus on tehty.
Stamsundin kalasatamassa saimme perusteellisen selvityksen kalastajan ammatista, kalastuskiintiöistä sekä kalastuksen merkityksestä ja tulevaisuuden näkymistä. Kalastuksella elää mm. verohelpotusten takia varsin hyvin edelleen. Onhan se toki raskas ja vaarallinenkin ammatti. Matkailusta, myös kalastuksen merkeissä on jo paikoittain tullut Lofoottien tärkein elinkeino.
Kalliokiipeilijöille on Festvaagissa, lähellä Henningsvaeria tarjolla toinen toistaan uljaimpia seinämiä: Niiden katsominenkin pää yläimoihin kenossa jo huimasi. Kallioilla oli kiipelijöiden telttoja ja pystysuorilla seinämillä juuri ja juuri erottui ylöspäin menossa olevia huimapäitä.
Matkareitti 30.7.2015
Kuvat 30.7.2015
Lauttamatkalla Svolværista Skutvikiin 30.7. oli tavoitteena nähdä merikotkia. Niitä on alueella runsaasti ja lintuturisteille on tarjolla ”merikotkasafareita”.
Sää oli muuttunut sateiseksi ja sumuiseksi. Nähtiinhän me niitä merikotkia kuusi kappaletta. Kuva ei ole valaistusolosuhteista ja lyhyestä putkesta johtuen kummoinen, mutta kelpaa todisteeksi. Olen aika innokas lintuharrastaja, mutta olin jo etukäteen päättänyt, ettei lintujen aktviisella havainnoinnilla ole tällä reissulla suurta roolia.
Geokätköjäkään emme aikataulusyistäkin johtuen kunnolla etsineet, vaikka olin niitä gps- laitteeseen valmiiksi laittanut lukuisia eri paikoilta matkan varrelta. Sentään kaksi norjalaista kätkö tuli logattua.
Matka jatkui kohti Fauskea: Sagelvassa kävimme katsomassa kalliomaalauksia ja Vertshusissa, Sorfjordin luona putousta.
Fauske oli seuraava yöpymispaikkamme. Paikkakunta on kuuluisa kirjavasta marmoristaan, joka koristaa mm. Oslon kaupungintaloa ja YK:n päärakennusta.
Matkareitti 31.7.2015
Sitten 31.7. bussin nokka kääntyi kohti Ruotsia.
Matkalla pysähdyimme Nordlandin kansallispuiston opastuskeskuksessa ja Junkerdalsuran luonnonsuojelualueen maisemapaikalle.
Tielle rynnännyt poro varmaan herätti nukkujat, kun kuskin piti äkkiä jarruttaa ja väistää sitä. Oli ihan tipalla, ettei se törmännyt auton keulaa. Poroja oli liikenteessä (sananmukaisesti) muitakin.
Jaloittelu- ja kahvittelutauko oli Arjeblogissa. Sen kirkkoon kävimme tutustumassa sisältäkin.
Matkan toinen geokätkö löytyi toisen kuvan alueelta.
Hyvin aikataulutetun matkan loppupuolen kohokohta oli mahtava Storforsenin putous. Kartalla sen paikka näkyy matkareitin koukkauksena pohjoiseen. Jos olivat ruvenneet silmät bussissa luppasemaan jo ”tavanomaiseksi” muuttuneita maisemia katsellessa, putouksen mahtavat kuohut varmasti virkistivät taas meidän matkalaisten mieltä.
Matka oli erittäin antoisa, hyvin järjestetty ja opastettu eikä bussin ajamisessakaan ollut moitteelle sijaa.
Kokemuksia ja kuvia kertyi mittavasti: Toivottavasti niistä on iloa myös sinulle!
