Ulkona on tätä kirjoittaessani menossa melkoinen “Valio”- myräkkä ja aika ajoin myrskypuuskiksi yltävä tuuli riipii ruskan värittämiä lehtiä puista.
Melkoinen puhuri käy tällä hetkellä myös kuva-albumeissani ja niistä lentää pois aikamoinen määrä julkaisemiani kuvia. Toivottavasti jäljelle jäävät värikkäämmät ja katselukokemusta lisäävät kuvat!
Olipas runollis-dramaattinen alku tähän artikkeliin!
Kuten edellisessä jutussani totesin, olen parhaillaan saamassa hyödylliseksi osoittautunutta lisäoppia sekä valokuvauksesta että etenkin kuvien käsittelystä.
Olen vuosien mittaan kuvannut runsaasti ja laittanut kuviani myös jakeluun etenkin Flickrin kautta. En minä suinkaan ole ihan “rätkimällä” kuvia ottanut ja niillä on ollut ainakin minulle ihan selvä dokumentaarinen tehtävä, mutta en ole toisaalta syvällisemmin miettinyt kuvieni teknis-taiteellista tasoa.
Tähän asti olen suhtautunut varsin kriittisesti kuvien käsittelyyn. Olen ajatellut, että kuvani saavat kelvata katsottaviksi semmoisena kuin ne kamerasta ulos saan. Nimenomaan tässä suhteessa silmäni ovat kurssin myötä sananmukaisesti avautuneet: Eihän se kuva, minkä kamerallani olen ottanut suinkaan valaistukseltaan ja värisävyilään täysin vastaa sitä näkymää tai kohdetta, mitä kuvasin. Tarkennuksena painotan tässä sitä, että tarkoitan ihan “tavallisia”, en tarkoituksella kovastikin muokattuja “taidekuvia”.
Tässä alla on pari esimerkkiä siitä, mistä on kysymys. Olen vasta alkutaipaleella kuvien käsittelyssä ja enemmän asiaa harrastaneen silmä näkee näissä varmaan vielä korjattavaa, mutta ihan mukavaa hommaa tämä on.
Tottakai uudenaikaisilla täyskennokameroilla ja laadukkaalla optiikalla saa jo suoraan erittäin hyviä ja luonnollisia kuvia, joita ei välttämättä tarvitse käsitellä ollenkaan. Minulla on aika vanha, mutta ihan käyttökelpoinen kamera ja keskilaadukkaat objektiivit. Kun nyt olen saamani opastuksen mukaan käsittelyt muutamia kymmeniä jpg- kuvia, olen suorastaan hämmästynyt, miten niihin on tullut uutta, väitän jopa luonnollisempaa ilmettä ja ns. potkua. Vielä parempaa jälkeä tulee, kun otan kuvia raw- muodossa ja käsittelen sitten niitä. Olen siirtynyt muissa kuin ns. perhekuvissa käyttämään pelkästään raw- formaattia.
“Tieto lisää tuskaa”!
Tässä tapauksessa se on kohdallani tarkoittanut sitä, että osin vähän noloinkin tunnelmin mutta myös uutta oppineena ja innostunein mielin olen käynnistänyt kieltämättä varsin mittavan projektin:
Kansalaisopiston syksyn 2015 digikurssin innoittamana ja kuvankäsittelyyn nyt enemmän perehtyneenä, aloin käsitellä myös Flickr- kuviani Lightroomilla. Kieltämättä niidenkin kokonaisilme muuttuu paremmaksi. Korvaan entiset kuvat näillä uusilla ja paremmilla kuvilla.
Samassa yhteydessä käyn kriittisesti läpi kuviani ja poistan albumeista mielestäni huonoimmat kuvat. Käsittelyn ajaksi laitan albumeita näkymättömiin.
Laitan yksittäisiä kuvia, albumeita ja kuvia aiheittain uudelleen näkyviin sitä mukaa, kun saan ko. hommat tehtyä.
- Uudistetut kuvat näkyvät Photostreamissani ja niissä albumeissa, johon olen ne liittänyt
- Tätä kirjoittaessani on kokonaan valmiina “Aamu”- albumi
- Uudet kuvat – albumin kuvat tulevat näkyviin heti
En minä tietenkään kaikkia satoja kuvia käsittele senkään takia, että niissä on koosteita luontoretkiltä, matkoilta, Kuopiosta yms. ja nämä purkautuisivat käsittelyn ja uudelleen järjestelyn myötä.
Flickrissäni on myös paljon kuvia, jotka on linkitetty käytössä oleviin biologian ja maantieteen opetusmateriaaleihin ja EveryTrail- retkiin. Joten paljon jää kuvia edelleen ihan sellaisiksi kuin mitä ne tällä hetkellä ovat.
Tämä “projektini” koskee omasta – ja toivottavasti myös niiden katsojien mielestä – sellaisia kuvia, joilla on sisällön ohella myös valokuvauksellisia ansioita.
Onhan toki mukavampi katsella pienempää määrää laadukkaita kuvia kuin puuduttavaa määrää keskinkertaisia tai jopa huonoja kuvia, vaikka niillä olisikin joku tärkeä tehtävä muuten – Näin ainakin toivon!
