Pesäkoloja vaaravyöhykkeessä
Tämän vuoden 2009 lintu on törmäpääsky. Niinpä tänä kesänä on tarkoitus mahdollisimman tarkoin selvittää sen pesimäkannan suuruus, pesäpaikat, niiden laatu ja myös seurata pesimisen onnistumista: (BirdLife Suomi)
Itse olen seurannut jo useamman vuoden kahden eri paikan törmäpääskyjen elämää. Toinen on iso hiekka-/sorakuoppa, jossa on mielenkiintoista tutkittavaa muutenkin: Sen seinämissä näkyy todella monenlaisia ns. glasifluviaalisia kerrostumia, jotka ovat syntyneet mannerjäätikön sulamisvaiheessa.
Törmäpääskyt valitsevat pesäkolojensa paikaksi varsin hienjakoisesta aineksesta, lähinnä hienosta hiekasta tai hiesusta koostuvan kohdan. Siihen on kolo helpompi kaivaa kuin vielä tiivimpään savipitoiseen ainekseen ja toisaalta karkeampaan hiekkaan ei pysyviä koloja synny kuten jokainen lapsena tai lasten kanssa hiekkakakkuja tehnyt tietää.
Kolot pyritään sijoittamaan penkassa mahdollisimman ylös.
Tämmöiseen pesimismuotoon liittyy myös riskejä. Kesän mittaan jyrkkää hiekkaseinämää murtuu ihan itsestään puhumattakaan silloin, kun penkasta otetaan koko ajan aineista pois. Niinpä hiekkavyöryjen mukana pesät munineen, poikasineen ja jopa hautovine emoineen tulevat alas tai kuten toisessa kuvassa näkyy, lintu on hautautunut ja kuollut pesään niin, että vain siipisulat näkyvät (kuvat otettu 9.6.2009)
Toisessa paikassa olot kolojen “rakennusmateriaalin” suhteen ovat ihan toisenmoiset. Kyseessä on varasto hienoa, tasalajista kivimursketta. Niinpä törmäpääskyjen pesäkolot tuovat mieleen jonkin muinaiskansan luola-asumukset vuoren rinteessä. Täälläkin on pesien uhkana seinämän sortuminen ja valuminen alas etenkin sateella. Tällä paikalla olen huomannut kerran jonkin pedon, ilmeisemmin ketun jälkiä kolojen ympärillä. Viime kesänä (2008) huomasin pöyristyneenä, että jotkut ihmisyksilöt olivat tahallaan särkeneet pesiä pesimisaikana!
Tämän kolonian pääskyille tulee uhka myös ilmasta: Paikallisen noulihaukan olen huomannut pyydystävän myös törmäpääskyjä.
