Hanhien syysmuutolle on viime päivinä ollut suotuisa sää. Niinpä eilen 19.9.2016 Tiiraan laitettuja havaintoja tutkailtuamme päätimme ajella kesäpaikalta kotiin Kiteen, Rääkkylän ja Liperin kautta.
Kyllä kannatti! Etenkin Rääkkylän Oravilahden suurien valkoposkihanhiparvien näkeminen oli hieno ja ennen kokematon elämys. Emme olleet siellä aikaisemmin käyneet ja se oli myös paikkana mielenkiintoinen.
“Arktikalla” tarkoitetaan arkitisella tundralla pesivien lintujen, etenkin hanhien massamuuttoa keväisin ja syksyisin.
Syysmuutto voi alkaa vuodesta riippuen jo syyskuussa ja jatkuu lokakuun lopulle saakka. Muuton määrä ja suuntautuminen riippuu paljolti säästä. Paras tilanne sisämaassa tapahtuvaan “staijaukseen” (kts. BirdLife Suomi) on sellainen, että Kuolan niemimaalle ja Vienan meren rannoille alkaa tulla yöpakkasia ja tuuli puhaltaa sieltä päin, eli koillisesta. Tällöin suuria muuttoparvia voi nähdä sisämaassakin.
Eniten hanhimuuttoa näkee itärajan tuntumassa. Suuria hanhiparvia laskeutuu lepäämään ja ruokailemaan Pohjois-Karjalan pelloille.
Kaksi kertaa olemme olleet syysmuuttoa seuraamassa Kiteen Hatunvaaralla, jossa vietetään näinä aikoina “Hanhiviikkoja”:
Nyt emme Hatunvaaralle asti menneet.
Ensimmäiset hanhiparvet näimme tällä retkellä Kiteen maaseutuoppilaitoksen karjan laitumella.
Kiteeltä ajelimme kohti Rääkkylää. Tien varressa oli yhdellä pellolla valkoposkihanhia ja huomasimme toisella pellolla myös ison kurkiparven. Emme olleet tarpeeksi varovaisia, kun pysäytimme auton matkan päähän metsän taakse. Linnut havaitsivat autosta nousemisemme ja lähestymisemme. Niinpä koko kurkiparvi nousi lentoon, alkoi kierrellä lähistöllä ja katosi sitten kauemmas. Kuvista laskin sen kooksi n 130 yksilöä.
Rääkkylän Oravilahden lintutornille ajelimme läntisen vallitien kautta- Kartta alempana artikkelissa
Jo matkalla oli nähtävissä, mikä meitä odotti: pelloilla oli erittäin paljon valkoposkihanhia ja lisää tuli pohjoisesta lähes koko ajan. Tätä näytelmää sitten tornista ihastelimme toista tuntia.
Kuvia otin aika paljon ja niistä olen tähän valikoinut muutamia. Minulla on vain 300 millin peruszoomi, jolla ei noin kaukaa (hanhiin matkaa tornista 500-1000 m ) tarkkoja kuvia saanut ja siksikin olen kuvia kropannut varsin paljon.
Konreettisen käsityksen hanhien määrästä sai, kun samalla alueella oleilevat hanhet nousivat yhtä äkkiä kaikki kerralla ilmaan. Syynä saattoi olla ohi lentänyt petolintu, jota emme kyllä nähneet.
Tiiraan oli eilen kirjattu alueelta 50.000 valkoposkihanhea ja tältä aamulta 70.000!
Oravilahden kuivausalue
Kuten nimikin kertoo pellot, jotka noin vetävät muuttavia hanhia puoleensa ovat alunperin matalaa järven pohjaa.
Lahden kuivattamista suunniteltiin jo 1930- luvulla, mutta toteukseen päästin sitten vasta 1960- luvulla.
Koko 950,5 hehtaarin kuivastusalue oli valmiina 1978. Valmistuessaan se oli Suomen suurin patoamalla kuivatettu alue eli polderi. (Wikipedia)
Rääkkylä sai näin runsaasti lisää ravinteista ja tasaista viljelymaata. Hyviä kalavesiä ja metsästysmaita menetettiin. Haittapuoleksi lasketaan myös alueelta huuhtoutuva, lähivesistöjä kuormittava kiintoaines ja ravinteet.
Matkamme jatkui sitten kohti Liperiä. Sulattelimme näkemäämme ja totesimme, että retken anti oli todella hieno. Oikeastaan vain suuremmat laulujoutsenparvet olivat vielä näkemättä.
Lähellä Liperiä olikin sitten sänkipellolla 38 joutsenta eli tältäkin osin päivä oli lähes täydellinen.
