Artikkelin sisältö
- Matkareitti
- Kainuussa
- Sodankylän vanha kirkko
- Tankavaaran (Koilliskairan) luontokeskus
- Kaunispäällä
- Raja-Joosepissa
- Ivalossa
- Norjan puolella
- Porotilalla
- Rovaniemellä
Google Mapsissa matkan reitti Lapissa, jossa minulla oli gps päällä
Matkareitti
Olimme mukana ryhmämatkalla, joka suuntautui Suomen ja Norjan Lappiin 5.-9.9.2018
Matka onnistui hyvin ja mielenkiintoisissa paikoissa käytiin. Ruskamatkasta ei tosin voi puhua, koska näytti siltä, että väriloisto oli vasta puhkeamassa.
Ryhmämatkan hyviä puolia on se, ettei tarvitse itse ajaa, vaan voi rauhassa katsella maisemia.
Tälläkin matkalla oli matkanjohtajan lisäksi erityisopas Raja-Joosepissa ja Rovaniemellä. Myös porotilalla saatiin paljon tietoa sen isäntäväeltä. Tämmöisistä palveluista jää omatoimisilla matkoilla paitsi. Luonnollisesti ei tarvinnut myöskään huolehtia yöpymisistä ja perusruokailuista.
Bussimatkailun huonoja puolia on se, että moni mielenkiintoinen kohde jää katsomatta ja lukuisten hienojen maisemien ohi vain huristellaan pysähtymättä. Tämä tietysti on ymmärettävää ja hyväksyttävää, koska aikataulussa pitää pysyä (kuten tällä matkalla kiitettävästi tapahtui) eikä sopivia pysähdyspaikkoja bussille ole edes olemassa kovin tiuhaan.
Liikkuvasta bussista saa harvoin kunnon kuvia. Omalla autolla ajaen ja tarpeen tullen pysähdellen voisi ihan eri tavalla siihen panostaaa. Niinpä matkan kuva-anti maisemien osalta jäi laihaksi. Tosin ajoittainen nuhruinen sääkään ei kuvaamista liikkuvasta bussista lyhyillä valotusajoilla ikkunan läpi suosinut.
Tämä matka oli meille myös eräänlainen “tiedusteluretki” Itä-Lappiin. Länsi-Lapissa olemme olleet.
Kyllä jäi semmoinen mieli, että Saariselän tunturialueelle ja Inarin seudulle olisi uudelleen päästävä – Ja toivottavasti sopivammalla ruska-ajoituksella.
Tässä on lyhyttä ja karsittua raporttia matkasta valikoitujen kuvien kera. Olen laittanut mukaan nettilähteitä, joista voit tutustua kyseiseen paikkaan ja aiheeseen lisää.
Kainuussa
Lappiin oltiin menossa, mutta kolmessa paikassa käytiin jo Kainuun puolella.
Suomussalmella on pellolla Reijo Kelan ideoima, vaikuttava teos “Hiljainen kansa”. Tätä joukkoa siinä pellolla kasteltiin. Vai katselivatko he meitä – “turisteja” siinä töllistelemässä.
Rukalla käynnistyy tämänkin kauden maastohiihdon, yhdistetyn ja mäkihypyn maailmancup. Toivottavasti silloin on muutakin kuin varastoitua lunta laduille eikä mäkihyppyjen aikana tuule.
Matkan aikana tuli tietoon Mika Kojonkosken vastaanottama haasteellinen pesti valmentaa kiinalaisia mäkihyppääjiä ainakin lähemmäs maailman kärkeä tavoitteena Pekingin olympialaiset.
Tämähän oli hyvä uutinen Kuopiolle ja sen mäkihypylle, koska ko. projektin kotipaikka on Kuopio. Jokin aika sitten keskusteltiin jopa Puijon suurmäen purkamisesta, kun lajin maailmancupin osakilpailukin menetettiin. Nyt mäki tulee siis ainakin Kojonkosken suojattien aktiiviseen käyttöön.
- Ruka Nordic 23.-25.11.2018
- YLe Urheilu; Mika Kojonkoski lähtee hurjapäiseen projektiin, johon Kiina sijoittaa niin paljon rahaa kuin tarvitsee: “Tätä kautta voidaan tukea myös suomalaisen mäkihypyn kehittämistä”
Sodankylän vanha kirkko
Tankavaaran (Koilliskairan) luontokeskus
Kaunispäällä
Menomatkalla sää oli todella sumuinen ja niinpä kävimme Kaunispään huipulla myös takaisin päin tullessa, jolloin oli sään puolesta paremmat näkymät.
Mitä maisemiin tulee, näkyyhän sieltä kauas, mutta kovin oli latteaa myös kuvissa. Tämä johtui osittain siis säästä, mutta varmaan myös siitä, että kun ruskaa ei vielä kunnolla ollut, tuntureiden rinteet olivat kovin samanvärisiä.
Jos hiukan kärjistän viitaten tunturin nimeen: Noista mökeistä on varmaan mukava katsella maisemia ja revontulia, mutta eivät ne maisemassa mitään kaunistuksia ole.
Kaunispäällä on ollut oma tärkeä osansa Suomen kartoituksen historiassa. Sen huipulle rakennettiin 1950-luvulla kolmiomittaustorni, jonka piste G 275 on osa suomalaista kolmioverkkoa ja sen avulla tehtyä kartoitusta. Kun vuonna 1989 aloitettiin eurooppalainen satelliittimittauksiin perustuvan koordinaattijärjestelmän luominen, Kaunispään piste oli yksi neljästä Suomen aueen pisteistä tässä mukana.
Alkuperäinen torni on purettu. Tämä nykyinen torni sijatsee 75 m länteen pisteestä G 275.
Suomen nykyinen koordinaattijärjestelmä EUREF-FIN on määritetty Geodeettisen laitoksen mittauksilla sadasta pisteestä vuosina 1996-1997. Kaunispään piste on tässä mukana.
Löydät pisteen kartalta seuraavasti:
- Avaa Karttapaikka
- KIikkaa auki sivun oikeassa laidassa, zoomaustyökalun alla olevaa valikkoa XY: Syöt ja muunna koordinaatteja
- Laita avautuvaan lomakkeeseen koordinaatistoon ETRS-TM35 lukemat:
N= 7591334.239 E= 518213.719 - Lisää merkintä
- Tarkenna kartta Kaunispäälle
Muuta tietoa:
- Wikipedia: Kaunispää
- Wikipedia: Kolmiomittaus
- Maanmittauslaitos: Kolmiomittaustekniikka
- Jyrki Puupponen: Kolmiomittaus – Suomen kartoituksen perusta: You Tube Julkaistu 12.1.2017
Raja-Joosepissa
Raja-Joosepin raja-asema ponnahti mediaan talvella 2015 kun sitä kautta pyrki Venäjän puolelta Suomeen turvapaikanhakijoita. Siitä ei tässä yhteydessä sen enempää.
Kävimme metsähallituksen ylläpitämällä Raja-Joosepin kentällä. Se on mielenkiintoinen jo sijaintinsa puolesta: Sinne parkkipaikalta menevän tien toisella puolella on heti rajavyöhyke ja toisella puolella Urho Kekkosen kansallispuistoa, jossa on maassa runsaasti Mauri- myrskyn kaatamia, nyt jo kelottuneita mäntyjä.
Erityisen mielenkiintoiseksi paikan tekee sen asukin “Raja-Joosepin” eli Parkanosta kotoisin olevan Juhonpoika Sallilan elämän kulku. Siitä on pääpiirteissään tietoa nettilähteissä, mutta oppaamme kertoili siitä lisää ja värikkäästi varsin traagisiakin yksityiskohtia. Niiden todenperäisyyttä hän omiin ja muiden tutkimuksiiin vedoten piti oikeana.
Paikalla sai valokuvata, vaikka ollaan ihan rajavyöhykkeen reunassa ja Venäjän puolen metsää kuvissakin näkyy.
Ivalossa
Norjan puolella
Aamulla sumuisesta Ivalosta lähtiessä edessä olikin pitkä matkapäivä.
Ajelimme Inarin ja Karisganieman kautta Norjan puolelle. Karasjoelta matka jatkui Porsangin kunnan (käytän tekstissä ja kuvissa osin norjankielisiä karttanimiä) keskustaajamaan Lakselviin ja sieltä Porsangervuonon rantoja seuraillen. Sen rannalla oli valokuvaustauko.
Vielä “valokuvauksellisempi” paikka oli Børselvissä oleva Silfar- kanjoni. Sääkin oli jo kirkastunut siihen mennessä.
Matka jatkui Tenovuonon rannoille aina Ruostefielbmaan saakka. Sieltä ajoimme Teno-jokea seuraillen kohti etelää. Ylitimme Tenon sillan ja tulimme Suomen pohjoisimpaan kylään Nuorgamiin ja sieltä matka jatkui Utsjoelle. Sitten Inarin kautta illaksi takaisin Ivaloon.
“Maantieteellinen katseeni” seurasi tiukkaan bussin ikkunasta ohi vilistäviä kallioita ja kallioleikkauksia. Olimmehan kallioperän laadultaan alueella, jollaista ei ole kuin Lapin Käsivarren kärjessä .
Kalliossa näkyi poimuksi vääntyneitä kerroksia ja siellä täällä kapeita halkeamia. Rinteillä oli liuskekiviä ja alas vöyryneitä kivikasoja.
Suomen kallioperä on Norjan kallioperään verrattuna ikivanhaa peruskallioaluetta. Täällä ja Norjan ja Ruotsin rajalla on nuorempaa poimuvuoristoa: Skandit syntyivät n 400 milj vuotta sitten.
Kasvillisuus oli rinteillä erittäin niukkaa ja korkeimmilla kohdilla sitä ei ollut ollenkaan. Ikävä kyllä maaruskakin oli vaatimatonta. Poroja näkyi siellä täällä, mutta ei niille ainakaan näkyvissä ollut jäkälää syötäväksi.
- Wikipedia; Skandit
- Wikipedia; Finnmarkin lääni
- Reissuunhop.blogspot.fi; Pohjois-Norja,Finnmark: Silfar kanjoni
Porotilalla
Kaunispäällä käynnin jälkeen ajelimme Laaniselän ja Pönkönvaaran välissä olevalle porotilalle.
Saimme isäntäväeltä kuulla mielenkiintoisia asioita nykyajan poronhoidosta. Poroille on asennettu paljon satelliittipaikantimia ja niiden sekä helikoperien avulla tokat löydetään nopeasti koontia varten. Moottorikelkkoja ja mönkijöitä siihen on käytetty jo kymmeniä vuosia.
On jotain perinteistä sentään jäljellä: vasoille tehdään edelleen omistajakohtaiset korvamerkit. Ne ovat edelleen parhain ja pysyvin tapa porojen tunnistamiseen.
Tämän paliskunnan poroille kuulemma edelleen riittää jäkälää syötäväksi, koska osa laitumista aidataan niin, etteivät porot niille pääse ja näin vuosien mittaan sen alueen jäkälikkö kerkiää uusiutua.
Mielenkiintoinen ajallinen yhteensattuma on tässä se, että juuri näinä päivinä on julkaistu Antti Haatajan kirja “Pohjoinen – jälkemme maailman laidalla” (HeSa 12.9.2018). Siinä hän ko. lehdessä olevan tiedon mukaan kirjoittaa kuvien kera varsin kriittisesti Lapin luonnon tilasta ylipäätään ja poronhoidon vaikutuksesta siihen erityisesti.
Tilaisuudessa porotilalla tuli esille Rovaniemeltä Muurmanskiin suuniteltu junarata ja alueen kaivoshankkeet: Niitä luonnollisesti porotilalliset jyrkästi vastustavat.
Petojen, etenkin ahman tappamien porojen määrä oli kerrotun mukaan erittäin suuri ja korvaukset eivät kata taloudellisia tappioita.
Rovaniemellä
Minulla on erikseen tämänkin matkan takia päivitetty artikkeli, jossa pohdiskelen “Joulupukin pajan” pihapiiriin merkattua napapiirin paikkaa:
Täällä kyytiimme nousi opas.
Hänen selkeää ja mielenkiintoista selostusta kuunnellen suuntasimme ensin kulkumme Norvajärven rannalla sijaitsevalla Saksalaisten Sotilaiden Hautausmaalla. Mausoleumiin on haudattuna yli 2500 toisessa maailmansodassa kaatunutta saksalaista. Olipa vaikuttava paikka ja tuo toisen maailmansodan loppunäytös täällä tuli näin konkreettisesti liki. On ymmärrettävää, että Lapin sodan ikäviin vaiheisiin peilaten tämän aika mahtipontisenkin mausoleumin rakentaminen ja vihkiminen käyttöön 31.8.1963 herätti myös vastustusta.
- Wikipedia: Lapin sota
- Yle; Elävä arkisto: Lapin sota
- Visitrovaniemi.fi
Kuvat kertokoon puolestaan:
Rovaniemellä bussilla kierrellen saimme oppaalta runsaasti tietoa Rovaniemestä, sen eri kaupunginosista ja rakennuksista.
Rovaniemellä olivat menossa “Kansainväliset markkinat”, joilla piipahdimme.
Illan pimentyessä kävin kuvaamassa “Jätkänkynttiläsiltaa” ja seuraavana aamuna varhain ennen aamiaista ulkoilutin kameraa samoilla paikoilla Kemijoen varressa.
Sittenpä lähdimmekin Kemin ja Oulun kautta kotia kohti.
