Kuopion tori 17.10.2021

Ainakin kuopiolaiset tietävät, että “Mualiman napa” on Kuopion torin keskellä. Sen tarkka paikka on koordinaattein siihen kirjattu. Sitä katsellessa on mieleen muistunut Olli Jalosen kirja “14 solmua Greenwichiin”, josta minulla on täällä artikkelikin.
Aloin mutustella ideaa, jossa kiertäisin maapallon ympäri sitä pituuspiiriä pitkin, missä Mualiman napa sijaitsee.

Eipä muuta kuin tuumasta toimeen.
Jalosen kirjan jatkuvajuonelliseen kertomukseen minulla eivät tietenkään kirjalliset taidot eivätkä muutkaan resurssit riittäneet, mutta ajattelin kuitenkin jokaiselta matkan paikalta siihen liittyvää tarinaakin kirjoittaa.

Aloin liikkua kyseistä pituuspiiriä (27° 40′ 42″ E) pitkin kohti etelää. Valitsin sitten siltä jonkin sopivan paikan, josta voisi jotain todellista asiaa ja mahdollista tapahtumaakin selostaa. Paikan leveyspiiri siis muuttui, mutta pituuspiiri oli aina juuri tuo sama – Ja tarkasti just se, eikä sinnepäe, vaekka oonkin savolaene.
On huomattava, että etelänavan jälkeen ollaan läntisellä pallonpuoliskolla, jolloin mennään pituuspiiriä 152°34’41.3″W kohti pojoisnapaa. Se on siis täsmälleen toisella puolella maapalloa kuin tuo itäinen pituuspiiri.

Näissä lyhyissä jutuissa on myös päivämäärä, joka ei mitenkään seuraa kronologisesti “matkani” edistymistä. Sillä on oleellista merkitystä joidenkin tekstien sisällön kannalta eli siihen kannattaa kiinnittää huomioita.
Jutuissa esiintyvät hahmot ovat täysin keksittyjä kahta lukuun ottamatta. Nämä ovat Jaska ja Ari. Edellinen on lintu ja jälkimmäinen henkilö, jonka omaa matkaa joku ehkä mediasta seurasikin.
Jaskan ja Arin kohdalla on teksteissäni ihan oikea, todellinen paikka ja aikakin, koska sen olen netistä löytänyt.
Ne ja muutkin käyttämäni lähteet olen linkittänyt artikkelin loppuun. Niistä voi käydä katsomassa lisää tietoja paikasta ja tarkistamassa, miten paljon tekstini oikeellisuudesta siirtyy vastuuta lukijalle.

Lopusta löytyvät myös paikkojen karttalinkit tähän GoogleMapsiin. Kartan alla on linkki Google Earth- tiedostoon. Jos sinulla on se asennettuna, lataa siihen tuo tiedosto niin pääset tekemään tämän matkan satelliittikuvin ja yhteen mittaan katsellen noin kolmessa minuutissa.

Mielenkiintoisia asioita matkallani kohtasin: Tervetuloa mukaan!




59°23’31.5″N 27°40’42.2″E

15.5.2018

Laur Kotkas on lähtenyt kotoaan Rakveresta jo ennen auringon nousua.
Hänen on tarkoitus käydä Sillamäessä. Hän on vastikään saanut selville, että hänen isoisänsä on ollut mukana niissä kovissa taisteluissa, joita käytiin tuolla alueella. Vastakkain olivat ns. Tanneberg- linjaa puolustavat saksalaisjoukot ja niitä vastaan Narvajoen yli tulleet neuvostojoukot. Taisteluja käytiiin mm. Sinimän kukkuloiden hallinnasta 26.7.1944 alkaen elokuun 5. päivään saakka. Paikalla on taistelujen muistomerkki ja museo.
Laur haluaisi käydä paikalla myös siksi, että häntä maantiedon opettajana kiinnostaa nähdä ne kolme kukkulaa, jotka aikoinaan tänne asti ulottunut mannerjäätikön laita oli silloisen Suomenlahden rantatörmästä kasannut.
Mutta ennen kuin Laur menee Sinimäen kukkuloille, hän aikoo mennä Sillamäen seutuvilla rantaan. Arkisten hanhien muutto alkaa olla parhaimmillaan ja niitä saattaa olla nyt kerääntyneenä Narvan lahdelle, jossa ne odottavat parempaa tuulta jatkaakseen matkaa Suomenlahden pohjukkaan ja edelleen kohti Kuolan niemimaata.
Laur ajaa vielä puoli kilometriä valtatietä E20 ja kääntyy sitten risteyksestä vasemmalle kohti Sillamäen satamaa juuri kun nousevan auringon säteet valaisevat tietä reunustavia peltoja.


53°53’32.0″N 27°40’42.2″E

15.5.2020

Ludmila on menossa puutarhamyymälään ja hän oikaisee sinne kadulta puiston läpi. Hänellä on tarkoitus ostaa ainakin siemenperunoita, porkkanan siemeniä ja ehkä myös pari uutta marjapensasta. Heillä on Dziaviataja- kadun varressa oma talo ja pieni kasvimaa.
Puoli tuntia sitten hän oli vienyt tyttärensä koulun numero 173 pihaan, kuten joka aamu näin kouluaikana. Tytär on kolmannella luokalla.
Kun he olivat kulkemassa tuttua reittiä kouluun, pääkatua pitkin ajoi linja-auto, joka oli menossa kohti kaupungin keskustaa. Ludmila huomasi, ettei se ollut mikään tavallinen vuorobussi. Kyydissä oli paljon nuoria, etenkin naisia ja he heiluttivat avonaisista ikkunoista lippuja. Monilla oli päällään valkoinen paita.
Ludmila oli kuullut huhuja, että tulevat presidentinvaalit olivat herättäneet levottomuuksia Minskissä.
Hän ei niistä enempää tiedä. Hän ja hänen miehensä eivät halua sotkeutua politiikkaan. Miehellä on hyvä virka läheisen autojen katsastusaseman johtajana. He haluavat vain elää rauhallista perhe-elämää mukavassa omassa talossaan syrjässä Minskin keskustan hälinästä.


48°26’26.4″N 27°40’42.2″E

18.5.2017

On aamu. Tällä kohti rauhallisesti itään virtaavan joen rantapensaista kuuluu ruokokerttusten säksätys ja nokikanat kokoavat pesätarpeita joen ja peltojen väliin jäävässä kosteikossa. Joen eteläpuolella, läheisen Mereșeucan kaupungin joissain lipputangoissa näkyy Moldovan sinikeltapunainen lippu. Tämä Dnestr- joki on ennen tätä paikkaa 16 kilometrin matkan Moldovan ja Ukrainan raja. Rajajokena se on tästä eteenpäinkin 120 kilometriä.
Sen jälkeen se virtailee kokonaan Moldovan puolella, mutta eräänlaisena valtion sisärajana sielläkin noin 200 kilometriä. Joen ja Ukrainan väliin jää Transnistrian alue, joka on yksipuolisesti julistautunut itsenäiseksi. Transnistrian eteläosissa se palautuu taas Moldovan ja Ukrainan rajaksi ennen kuin se laskee matalaan Mustanmeren lahteen Odessan länsipuolella.
Dnestr- joen latvat ovat Karpaateilla, josta se on tähän virrannut noin 600 kilometrin matkan välillä suuntaa muuttaen. Ukrainan tasangoilla se on aikojen kuluessa tehnyt yhä uusia ja syvempiä mutkia. Useassa paikassa sen vedet on johdettu viljelysten kasteluun ja padottu voimalaitosten energialähteeksi.


36°14’27.5″N 27°40’42.2″E

7.5.2017 klo 09:20

Leppeän luoteistuulen nostattamat Välimeren mainingit aaltoilevat rantaan. Paikallinen lintuharrastaja Pandarus Halipoulos on pystyttänyt kaukoputkensa Ródoksen länsirannikolla olevan niemen kalliolle ja tähyilee merelle. Kokemuksesta hän tietää, että saaren vieritse voi havaita sekä näin keväällä että syksyllä Pohjois-Euroopassa pesivien ja Afrikassa talvehtivien petolintujen kuten sääksien ja mehiläishaukkojen muuttoa.
Aikansa katseluaan hän huomaa määrätietoisesti meren yllä kohti Alimián saarta lentävän linnun: Hän tunnistaa sen sääkseksi.
Tässä vaiheessa jätämme Pandaruksen jatkamaan “staijaustaan” ja kerromme tarkemmin tuon sääksen (jonka nimi on Jaska) muuttomatkasta.
Se on siihen kiinnitetyn sateliittipaikantimen tietojen perusteella aina talvehtinut Afrikan länsirannalla Gabonissa.
Muuttomatkalle kohti Suomea ja pesäänsä Hyrynsalmella se lähti 6.4.2017. Se suuntasi kohti Tšadin koilliskulmaa, jonne se saapui 16.4.2017.
Sitten olikin edessä matkan vaativin vaihe eli Saharan ylitys. Paikannustietojen mukaan se lensi lähes saamaa reittiä kuin edellisinäkin keväinä suoraan pohjoiseen ja saapui Libyan pohjoisrannalle 20.4.2017. Saharan ylitys kesti siis neljä päivää.
Libyan rannikolla se oleskeli, ehkä hyviä tuulikelejä odotellen 6.5.2017 saakka. Välimeren yli sen lento alkoi tuona aamuna kuuden maissa ja se rantautui Kárpathoksen saarelle klo 16:31. Välimeren ylitys kesti siis noin 10 tuntia. Kárpathoksella saarella se liikuskeli päivän ja lensi siis sitten 7.5.2017 Pandaruksen havaittavaksi.
Nyt voimme mennä tapahtumissa eteenpäin ja todeta, että Jaska lensi sille varsin tuttua reittiä suoraan pohjoiseen Turkin yli ja Bulgarian sekä Romanian Mustameren rannikon kautta – kuinkas ollakaan Moldovaan! Se ylitti Dnestr- joen Transnistrian pohjoisosassa 18.5.2017 klo 7:06. Matka Ródokselta sinne kesti siis 10 päivää.
Perillä Hyrynsalmella se oli 24.5.2017.
Tulkoon vielä mainituksi, että Jaskan kevätmuuttoreitti vuosina 2014-2017 kulki yhtä poikkeusta lukuun ottamatta Välimeren itäosien kautta ja sieltä sitten edelleen edellä kuvatulla tavalla. Ainoastaan keväällä 2015 se lensi Libyasta Sisiliaan ja sieltä Italian eteläkärjen kautta koukaten Balkanille.


26°29’52.0″N 27°40’42.2″E

18.8.1990

Abu Mingarin pieneen kaupunkiin, oikeastaan kylään johtaa tie, jonka ympärillä näkyy vain hiekkaa, josta on kerrostunut myös matalia dyynejä. Tietä pitkin ajaa traktori. Sen peräkärrystä nousee tielle joukko naisia ja myös muutama mies. He ovat pukeutuneet pitkään väljään kauhtanaan. Päässään naisilla on värikkäät monikerroksiset huivit ja miehillä turbaani. He ovat tulossa viljelyksiltä, jotka näkyvät tien eteläpuolella. Nämä vihreät, pyöreät palmujen ympäröimät alueet ovat outo näky muuten täysin kuivalla aavikolla. Niissä vehnää ja maissia kasvaviin kaistaleihin sekä muihin kasveihin saadaan kasteluvettä syvältä maan alta. Se on muinaista aavikon hiekkakivikerroksiin varastoitunutta ns.fossiilista vettä. Sitä imevä pumppu on viljellyn alueen keskellä ja sen ympäri kiertää pyörillä kulkeva kastelulaite – Siitä tulee tuo ympyrän muoto.
Ollaan yli 300 kilometrin päässä Niilistä, Al Farafran aavikolla Egyptin alueella. Alue on ympäristöään alempana oleva painanne.
Ihmiset ovat lopettaneet työt tänään normaalia aikaisemmin, koska alueelle on ennusteiden mukaan iskemässä hiekkamyrsky. Muutama viikko sitten raivonneen myrskyn jäljet ovat edelleen näkyvissä. Se tuli kylään pohjoisesta ja laitimmaiset talot ovat vielä kokonaan hiekan peitossa, kun myrsky siirsi kylän sillä laidalla olleet korkeat dyynit talojen päälle.
Tien varressa ennen kylää on huoltoasema. Sen hoitaja on parhaillaan peittämässä sen ikkunoita vanerilevyillä näin varautuen tulevaan hiekan lentämiseen.


0°31’56.7″S 27°40’42.2″E

23.9.2000

On keskipäivä ja aurinko paistaa suoraan taivaankannelta. Täällä sademetsän pohjalla sen paahdetta ei tunne, kun päällä on useita latvuskerroksia. Äskeinen rankka sade kyllä tuntuu, kun kasvillisuus höyryää ja ylempää puiden lehtien päältä putoilee jatkuvasti pisaroita.
Erityisen paljon niitä tippuu eräästä pensaasta, joka heiluu rajusti: selvästi sitä joku liikuttelee, kun muuta liikettä lähellä maan pintaa olevassa kasvillisuudessa näy. Kuuluu myös ritinää ja tömähdyksiä.
Sitten näkyykin jotain: Valtava, musta kämmen nousee näkyviin, sormet puristuvat ohuen varren ympärille ja käsi riipii siitä lehdet. Sitten esiin nousee litteä, suuri naama, jossa tummat silmät etsivät seuraavaa syöntikohdetta. Sitten koko eläin ojentautuu käsiensä ja jalkojensa varaan näkösälle: valtavat hartiat, muuten lähes musta olemus lukuun ottamatta selässä olevaa hopeanharmaata aluetta – Gorillauros köllähtää takaisiin istualleen. Lähellä näkyy lisää liikettä ja pienelle suurten puunjuurakoiden ja niistä riippuvien liaanien reunustavalle aukolle ilmaantuu kolme koirasta huomattavasti pienempää naarasta. Yhdellä näkyy olevan sylissään pieni poikanen, joka emosta tiukasti kiinni pitäen katselee suurilla silmillään ympärilleen.
Olemme Kongon itäsosan sademetsässä. Täällä näille itäisille tasankomaagorilloille (kuten tämän idängorillan alalajin koko nimi kuuluu) on vielä turvallisia paikkoja elää. Niiden määrä on sekä salametsästyksen että koskemattomien sademetsäalueiden vähenemisen kautta huvennut.
Tästä on sekä Ugandan että Ruandan rajalle matkaa noin 230 kilometriä. Niissä elää erittäin uhanalaisia vuorigorilloja (idängorillan alalaji sekin). Ruandan gorillat nousivat kuuluisuuteen elokuvassa “Sumuisten vuorten gorillat”. Ugandaan järjestetään ihan gorillojen katsomismatkoja, mutta täällä Kongon viidakon tiettömillä rinteillä ne saavat olla vielä turismin ulottumattomissa.


17°21’20.3″S 27°40’42.2″E

15.4.1990

Lähellä kapeaa, lähes polkumaista tietä on lauma impala-antilooppeja. Ne näykkivät pensaista niitä harvoja lehtiä mitä kuivalla kaudella niissä vielä jäljellä on.
Äkkiä ne valpastuvat ja niiden korvat kääntyvät tien suuntaan.
Kaukana näkyy pölypilvi, joka selvästi lähestyy paikkaa. Hetken antiloopit seisovat liikkumatta paikoillaan, mutta kun pölypilvi edelleen lähestyy, ne kirmaavat kevein loikin näkymättömiin savannille.
Pölypilvestä alkaa erottua auton ääni ja lähemmäksi tultuaan, näkyy myös millainen se on: maastojeeppi – Eipä tuolla tielle juuri muunlaisella kulkupelillä ole asiaakaan. Autoja onkin kaksi. Molemmissa on kuskina musta, paikalliselta asukkaalta näyttävä mies. Kyydissä on länsimaisilta näyttäviä valkeita miehiä. Kaikki pitävät kiinni edessään auton lattialla pystyssä olevista todella isolta näyttävistä kivääreistä.
Autot jatkavat matkaa kohti itää ja katoavat sitten mutkan taakse.
Tämä metsästysseurue oppaineen- sellaisesta safarista tässä on kyse – on lähtenyt aamulla Bingasta, Karibajärven rannalta veneellä ja tullut 30 kilometrin matkan tuon tien päähän, jossa autot heitä odottivat. Ne oli tuotu sinne isommilla lautoilla jo aikaisemmin.
Paikalle pääsi aikaisemmin myös pienkoneella, tien viereen raivatulle kiitoradalle, mutta se on päässyt sen verran huonoon kuntoon, ettei sitä voinut nyt käyttää.


32°56’14.8″S 27°40’42.2″E

10.10.2000

Täältä kaupungin eteläpuolen kukkuloilta näkee aika hyvin tähän osaan Mdantsanea. Kaupungin länsi- ja luoteispuolen rinteillä on laajalla alueella hajanaista hökkeliasutusta. Suoraan edessä on tiheää pientaloa-asutusta ja sen itäpuolella teollisuutta. Kaupungin keskusta on pohjoisesta kiertävän valtatien eteläpuolella. Etelästä kaupunkia rajaa Buffalojoen kiemurteleva uoma.
Mdantsanen historia liittyy silloisen Etelä-Afrikan rotusorto- eli apartheid- järjestelmään. Siinä mustille perustettiin osittain heidän kansanryhmiensä mukaan “kotimaita” (bantustaniat). Tämä alue oli xhosa- kansan aluetta ja kuului Ciskein “kotimaahan”. Mdantsane perustettiin virallisesti vuonna 1963 ja sinne siirrettiin väkisin mustia East Londonista ja alueen kylistä. Työpaikoiksi perustetiin tekstiiliteollisuutta.
Mdantsane on Itä-Kapin (Eastern Cape) provinssin toiseksi suurin kaupunki. Tämä hallintoalue muodostettiin vuonna 1994 Xhosa- alueen “kotimaista” Ciskeistä ja Transkeista.
Viime aikoina kaupunkiin on tullut runsaasti ihmisiä ulkomailta, myös pakolaisina mm. Ghanasta, Nigeriasta, Zimbabwesta ja myös Lähi-Idästä. He ovat asettuneet kaupungin laitamille, jonne on syntynyt slummeja. Tämä on aiheuttanut ongelmia, kun mm. huumerikollisuus on kasvanut. Tulijat vievät työpaikkoja paikallisilta, kun he suostuvat alempaan palkkaan.


43°04’20.4″S 27°40’42.2″E

14.12.2020

Tuuli puhaltaa pohjoisesta navakasti 48,2 km/h (eli n 13 m/s; kovan tuulen raja on 14 m/s). Aallot ovat kolmimetrisiä. Suomalaisen Ari Huuselan Vendée Globe- maailmanympäryspurjehdus on edennyt tänne saaakka. Hän on kisassa viimeisenä.
Tästä eteenpäin matkan pitäisikin sujua joutuisasti, koska tuulee yleensä lännestä ja myös alueella vallitseva meren pintavirtaus kulkee kohti itää.
Purjehduksen kovimmat paikat ovat vielä edessä. Varsinkin, jos reitti ohjautuu etelämmäksi lähemmäs Etelämannerta. Silloin saattaa joutua myrskyyn ja pakkasessa veneen päälle iskeneet tyrskyt jäätyvät sen rakenteisiin. Vaarana on myös törmääminen Etelämantereesta reitille kulkeutuneisiin jäävuoriin.
Jos tällä kohti laskeutuisi meren pohjaan kilometrien syvyyteen, päätyisi halkeaman kohdalle mutta muuten aika tasaiselle alueelle. Noin1000 kilometriä idempänä pohjassa on jyrkkiä rinteitä, murroslaaksoja ja pitkä koilliseen suuntautuva korkeampi alue, eräänlainen vuoristo. Sen alueella merenpohja on ikään kuin repeämässä. Niin itse asiassa tapahtuukin: ollaan ns. valtameren keskiselänteellä, jossa kaksi litosfäärilaattaa erkanee toisistaan ja väliin syntyy uutta basalttista merenpohjaa maapallon vaipasta purkautuvasta laavasta.


62°54’54.8″S 152°34’41.3″W
Mualiman antinapa

Matka jatkuu tästä etelänavalle, mutta ilman tarinaa sieltä.
Kun sitten sieltä kuljetaan pohjoiseen, ollaankin läntisellä pallonpuoliskolla. Niinpä pituuspiiri ei enää ole 27°40’42.2″E vaan 152°34’41.3″W – Sitä seuraten pohjoisnavalle ja sieltä edelleen etelään ( 27°40’42.2″E ) päädymme Kuopion torille.

Kartalla maapallon toisella puolella, vastapäätä Kuopiota on “Mualiman antianapa” – Sieltä ei ole paljon kerrottavaa, kun se on Eteläisen Jäämeren ja Tyynenmeren rajoilla eikä lähimaillakaan ole saaria.

Tämä selostus on tässä kohti juuri tämän pituuspiirimuutoksen takia, vaikka se matkalla on vasta seuraava paikan jälkeen.


76°09’54.0″S 152°34’41.3″W

30.3.2000

Edessä noin 3 kilomerin päässä kohoaa Etelämantereen jään reuna tässä Rossin meren laidalla. Siitä on irronnut palasia, jotka kulkeutuvat kohti avomerta pohjoiseen. Suurimmat niistä ovat halkaisijaltaan n 1,5 km.
Tässäkin mannerjäätikön laita kelluu osittain merivedessä jäähyllynä.
Noin 1000 kilometrin päässä on Rossin jäälautta, joka on Antarktiksen suurin jäähylly, pinta-alaltaan Espanjan kokoinen.
Äskettäin uutisoitiin, että siitä on irronnut noin 11 000 km²: n suuruinen jäävuori, jolle on annettu koodinimi B-15. Se on noin Jamaikan kokoinen.
Ilmastonmuutoksen seurauksista Etelämantereen jäätikköön on julkaistu ristiriitaisia tutkimustuloksia. Kysymys voidaan aiheellisesti esittää myös toisin päin: Miten Etelämanner vaikuttaa ilmastomuutokseen? Tämä johtuu siitä, että Antarktis itsessään valtavalla jäämassallaan on suuri vaikuttaja sitä ympäröivien merialueiden veden lämpötilaan ja virtauksiin ja tätä kautta myös alueen ilmastoon kuten tuuliin ihan globaalilla tasolla.
Viime aikoina on tehty havaintoja siitä, että meriveden lämmitessä juuri nuo osittain maantereen päällä olevat jäähyllyt sulavat alhaalta päin ja voivat sitten romahtaa äkkiäkin mereen.


16°27’59.0″S 152°34’41.3″W

22.12.2001

Pieni potkurikone lähestyy Maupitin saarta ja sen lentokenttää lännenpuolelta kaartaen. Se on viimeinen Ranskan Polynesiaan kuuluvassa saariketjussa, joka alkaa Tahitilta: Sieltä kone on lähtenyt vajaa tunti sitten.
Koneessa olevat ihmiset kurkottelevat koneen ikkunoista nähdäkseen määränpään. He ovat turisteja, jotka ovat menossa viettämään ainakin paikan suhteen varsin erikoista joulua.
Saaren keskellä erottuu sammunut matala tulivuori. Koko saariketju on vulkaanista alkuperää ja kukin saari on aikoinaan syntynyt merenpohjan ns. kuuman pisteen kohdalle. Siitä on purkautunut laavaa, joka sitten aikojen kuluessa synnytti paikalle tulivuoren. Mannerlaatan liikkuessa vuosimiljoonien kuluessa tulivuoret ovat liikkuneet pois kuuman pisteen kohdalta ja näin on syntynyt saariketju. Kraatteri on aikojen kuluessa kulunut ja vajonnut syemmälle mereen. Sen laidoille on vähitellen kerrostunut koralleja ja näin on syntynyt pyöreä laguunisaari.
Ylhäältä alkaa jo erottua hyvin keskussaarta, entistä tulivuoren huippua kiertävä tie, jolla on turistioppaan mukaan mukava ajella polkupyörällä. Saaren laidan ja tulivuorisaaren sisään jää laguuni, jonka sinisenkirkas vesi näkyy ylös saakka.
Terei’a Beachilta pääsee oppaan tietojen mukaan laskuveden aikaan kävellen vastapäiselle Motu Aurialle.


19°35’00.4″N 152°34’41.3″W

5.9.1990

Los Angelesista lähtenyt kone on lentänyt 3500 kilometriä ja päämäärä eli Havaijin saaristo alkaa jo erottua. Pääsaarelle eli Havaijille on matkaa vielä noin 200 kilometriä.
Koneessa on kolme Kalifornian Caltechin yliopiston (California Institute of Technology) astronomia. He ovat menossa viikoksi tekemään tutkimuksia, jossa he käyttävät Mauna Kean tulivuorella olevaa yliopiston Keck teleskooppia. Näitä teleskooppeja on tällä yliopistossa käytössään kaksi ja ne ovat varsin lähellä 4 207 metriä korkean vuoren huippua. Mauna Kea on erinomainen paikka avaruuden tarkkailuun, koska sen yläpuolella ilmakehässä ei ole väreilyä ja ympärillä ei ole ns. valosaastetta. Niinpä sen rinteille on syntynyt tähtitieteellisten observatorioiden keskittymä.
Mauna Kea on loivarinteinen kilpitulivuori ja sen on purkautunut viimeksi noin 3 500 – 4 500 vuotta sitten.
Saarella oleva toinen tulivuori Mauna Loa on aktiivinen ja se purkautui viimeksi vuonna 1984.
Siellä oleva ilmatieteellinen mittausasema tuli maailman tietoisuuteen ns “Keelingin käyrän” myötä. Amerikkalainen Charles David Keeling kehitti tarkan tutkimusmenetelmän ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden mittaamisen. Mittauksia on tehty Havaijilla säännöllisesti vuodesta 1960 alkaen. Huomattiin CO2- pitoisuuden selkeä nousu. Nämä mittaustulokset ja havainnot maapallon ilmaston samansuuntaisesta ja -aikaisesta lämpenemisestä saivat ilmastotutkijat pohtimaan ruotsalaisen tutkijan Svante Arrheniuksen jo vuonna 1896 esittämää teoriaa ns. “kasvihuoneilmiöstä”, missä hiilidioksidilla ja muilla ns. kasvihuonekaasuilla on keskeinen osa.


65°08’35.5″N 152°34’41.3″W

1.11.2011

Yokon- joki virtailee mutkitellen tasaisella, lähes puuttomassa maisemassa. Vedestä nousee höyryä kylmään marraskuun alun ilmaan. Maaruska värjää jokea reunustavat suoalueet punaisen ja ruskean sävyin.
Rannoilla ja sivu-uomien välissä on sora- ja hiekkasärkkiä. Matalassa vedessä polskii lohia. Selkäevien piirtojen perusteella niitä aika paljon. Ne ovat vaeltaneet tänne asti kutemaan. Niitä kelluu myös kuolleina vedessä.
Vedessä kahlailee mustakarhuja. Niillä onkin tässä tarjolla runsas ruokapöytä kasvattamaan rasvakerrosta ennen talviunille siirtymistä. Karhujen pyyntihomma näyttää aika leppoisalta: silloin tällöin ne kaapaisevat etukäpälällään kiinni lohen tai hyökkäävät jonkin matkaa vesi pärskyen lähelle tulleen, vaelluksen ja kutemisen väsyttämän lohen kimppuun.
Rannan nyt jo lehdettömissä pensaissa istuskelee ja rannalla kuolleita lohia syömässä on muutama valkopäämerikotka.


80°07’41.0″N 27°40’42.2″E

10.6.1960

On myöhäisilta, mutta tänäänkään aurinko ei laske horisontin taakse, vaan se näkyy vuorokauden ympäri. Kaikkialla on kirkasta uutta lunta jään päällä eilisen lumisateen jäljiltä. Näin kesällä jäätikkö ei ole yhtenäinen, vaan eri kokoisten lauttojen välissä on myös Jäämeren avovettä. Erään sellaisen laidalla jäällä köllöttelee ja itseään rapsuttelee hylje. Välillä se on pulahtanut veteen ja noussut taas uudelleen jään päälle.
Sen lähellä, lumikinoksen takana näkyy hiukan liikettä: Iso jääkarhu on siinä maannut matalana jo monta tuntia tiukasti seuraten hylkeen touhuja. Sitten sopiva hetki koittaa: Lumi pöllyää, kun jääkarhu ryntää hirmuista vauhtia kohti hyljettä. Hylje huomaa karhun ja nopeasti kimmertää itsensä veteen. Karhu sukeltaa saman tien sen perään. Vesi pärskyy eikä sieltä vähään aikaan näy mitään. Sitten karhu nousee hyljettä hampaissaan raahaten jäälle. Se vielä varmistaa puraisuin, että hylje on kuollut ja sen jälkeen rajusti ravistellen poistaa turkkiin tarttunutta vettä.
Se urahtaa, jolloin jonkin matkan päästä, lumikuopasta nousee sen pentu, joka juosta kipittää emonsa luo.


Paikat Google Mapsissa, koordinaatit ja lähteet


59°23’31.5″N 27°40’42.2″E

59.392075, 27.678382
59°23’31.5″N 27°40’42.2″E

Lähteet

53°53’32.0″N 27°40’42.2″E

53°53’32.0″N 27°40’42.2″E
53.892222, 27.678382

Lähteet

48°26’26.4″N 27°40’42.2″E

48°26’26.4″N 27°40’42.2″E
48.440670, 27.678382

Lähteet

36°14’27.5″N 27°40’42.2″E

36°14’27.5″N 27°40’42.2″E
36.240959, 27.678382

Lähteet

26°29’52.0″N 27°40’42.2″E

26°29’52.0″N 27°40’42.2″E
26.497789, 27.678382

Lähteet

0°31’56.7″S 27°40’42.2″E

0°31’56.7″S 27°40’42.2″E
-0.532425, 27.678382

Lähteet

17°21’20.3″S 27°40’42.2″E

17°21’20.3″S 27°40’42.2″E
-17.355635, 27.678382

Lähteet

32°56’14.8″S 27°40’42.2″E

32°56’14.8″S 27°40’42.2″E
-32.937435, 27.678382

Lähteet

43°04’20.4″S 27°40’42.2″E

43°04’20.4″S 27°40’42.2″E
-43.072333, 27.678389

Läteet

62°54’54.8″S 152°34’41.3″W
Mualiman antinapa

62°54’54.8″S 152°34’41.3″W
-62.915230, -152.578130


76°09’54.0″S 152°34’41.3″W

76°09’54.0″S 152°34’41.3″W
-76.165000, -152.578130

Lähteet

16°27’59.0″S 152°34’41.3″W

16°27’59.0″S 152°34’41.3″W
-16.466399, -152.578130

Lähteet

19°35’00.4″N 152°34’41.3″W

19°35’00.4″N 152°34’41.3″W
19.583431, -152.578130

Lähteet

65°08’35.5″N 152°34’41.3″W
Lähteet

80°07’41.0″N 27°40’42.2″E
Lähteet

Mualiman Napa

  • Googe Maps
  • Karttaselain WGS84:
    • 62.892466
    • 27.678382
  • Karttaselain ETRS-TM35FIN
    • 6973790
    • 534488
  • ETR 89 Maantieteelliset
  • 62° 53′ 32,000″
  • 27° 40′ 42,000″