Kaikilla meillä on varmasti paikkoja, joissa mielellämme ja toistuvasti käymme sekä oleilemme. Niihin littyy jotain meille läheistä, ehkä muistoja tai ne ovat tärkeitä vaikkapa harrastusten kautta.
Aikaisin aamulla 4.10.2014, ennen auringon nousua menin tarkoituksella taas kerran Savonlinnan Niittylahteen. Samalla kun tässä kyseisen aamun kuvien kera raportoin tästä käyntikerrasta selvittelen, miksi kovasti pidän tästä paikasta.
Hyvä maisema
Mitäs kehuttavaa tällaisessa perinteisessä tehomaatalouden maisemassa on?
Eipä juuri olisikaan esimerkiksi ilman noita harmaan ladon luona, tien molemmin puolin seisovia ikihonkia.
Kun lato on lisäksi sopivasti teiden risteyksessä, tulee maisemaan ihan uusia ulottuvuuksia ja mielessä jopa aikaperspektiiviä. Honkien auringossa punertuvat rungot, ladon harmaantuneet seinät, tien pinta ja sen merkinnät rikastuttavat värimaailmaa. Pellon kasveilla on omat, vuodenaikojenkin mukaan muuttuvat muotonsa ja värinsä. Etenkin vehnäpelto on eri kasvun vaiheissaan hienon näköinen. Teiden ja ojien pientareet ovat loppukesällä kukkia täynnä.
Tasaisen pellon poikki kulkeva sähkölinja kuljettaa katsetta peltoa pitkin. Lähellä Niittyjärveä on kumpareella vanhoja talousrakennuksia. Toisen pellon takana on metsäinen kumpare, jonka puiden välistä pilkottaa Haukivesi. Metsän reunustamaa avaruutta on kolmeen suuntaan.
Tämän kyseisen aaamun kuvista varmaan näet, miksi juuri tuolloin läksin kameraa ulkoiluttamaan: Oli kylmä, sumuinen aamu eli mitä sopivin valokuvauskeli.
Paljon ja monipuolisesti lintuja
Keväällä näille pelloille kokoontuu runsaasti muuttomatkalla olevia ja pesimään valmistautuvia lintuja. Ensimmäisenä keväällä pyrähtelee yleensä pulmus- ja hiukan myöhemmin lapinsirkkuparvia. Sitten kymmenet töyhtöhyypät lentelevät mutkalentoaan keväisesti äännellen. Kapustarintoja näkee myös.
Suuriakin valkoposkihanhi- ja pienenpiä metsähanhiparvia saattaa joinain keväinä laskeutua pelloille laiduntamaan. Joutsenia ruokailee pellolla usein.
Pellon keskelle mudostuvassa sulavesilätäkössä ja sen liepeillä on parhaimmillaan satoja ”vesiäisiä; sini-, jouhi- ja lapasorsia, taveja ja haapanoita. Myös monia kahlaajalajeja kiikareilla ja kaukoputkella tavoittaa.
Tuulihaukka pesii alueella ja muitakin ”petoja” kuten ruskosuohaukkoja, hiirihaukkoja ja kalasääskiä saattaa nähdä muuttoaikana useitakin, jos malttaa pitempään taivaalle ”staijata”- näkyvyttähän on lähes joka suuntaan.
Tänä kyseisenä aamuna tähtäimessäni oli ”arktika”. Olihan etenkin edellisen viikon lopulla ja etenkin 30.9. raportoitu mahtavista valkoposkihanhiparvista myös Savon pelloilla. Tällä kertaa hanhia ei näkynyt muualla kuin ilmassa: Yli ja ohi lensi useita aika isojakin parvia.
Muistui mieleen vuosien takaa toinen sumuinen aamu, josta tässä alla on video. (Linkki siihen)
Muutamia poimintoja Tiirasta omista havainnoista vuosien varrelta, kuva ja videoita:
- Laulujoutsen 40 p; 6.10.2010
- Metsähanhi 23 p; 25.4.2009
- Kanadanhanhi 125 p; 7.10.2010
- Valkoposkihanhi 550 p; 2.10.2011
- Haapana 75 p; 25.4.2010
- Tavi 270 p; 28.4.2012
- Sinisorsa 160 p; 21.4.2011
- Jouhisorsa 34 p; 28.4.2012
- Kurki 8 p; 4.5.2013
- Kapustarinta 110 p; 9.5.2009
- Töyhtöhyyppä 60 p; 21.4.2013
- Taivaanvuohi 10 p; 25.4.2009
- Valkoviklo 14 p; 29.4.2012
- Liro 13 p; 1.5.2008
- Naurulokki 80 p; 17.4.2010
- Kalalokki 160 p; 21.4.2013
- Sepelkyyhky 30 p; 26.4.2009
- Keltavästäräkki 30 p; 2.9.2010
- Västäräkki 250 p; 2.9.2010
- Kottarainen 55 p; 2.9.2010
- Peippo 250 p; 2.9.2010
- Järripeippo 350 p; 28.4.2012
- Lapinsirkku 21 p; 29.4.2012
- Pulmunen 50 p; 19.4.2011
