Kuopion museon ja taidemuseon näyttelyn innoittamana aloin perehtyä Leonardo da Vincin elämään pintatietoani syvemmin.
Luin hänestä kirjoitetun elämänkerran ja aloin sieltä poimia biologiaan ja maantieteeseen liittyviä asioita, joihin hän oli perusteellisesti paneutunut.
Tarkoitukseni on laatia niistä artikkeleja, joista tämä on ensimmäinen
.
Artikkelin lähde:
Walter Isaacson: Leonardo da Vinci; Suomentanut Tero Valkonen; Bazar ; 2019
Leonardon anatomiasta:
Martin Clayton and Ron Philo: Leonardo da Vinci; Anatomist; Royal Collection Publications (pdf)
Leonardon tutkimukset sydämestä ja verenkierrosta
Aluksi on huomautettava, että Leonardon löytöjen merkityksistä tehdyt huomiot ovat em. elämänkerran kirjoittajan, eivät minun tekemiäni. Kirjassa todetaan mm. näin: ”Leonardon ihmissydäntä koskevat tutkimukset, jotka hän teki osana yleistä anatomista ja ruumiinavaustyötään olivat hänen tieteellisistä hankkeistaan pitkäaikaisimmat ja menestyksekkäimmät”.
1500-luvun alussa oli vielä vallalla100- luvulla eläneen Galenoksen (Wikipedia) käsitys, että sydämessä oli lihaksen lisäksi jotain erityisainetta, josta se sai elinvoimansa. Hänen mukaansa verta syntyi maksassa ja sydän levitti elinvoimaansa eri puolille ruumista valtimoiden välityksellä. Veri ja elinvoima eivät kiertäneet, vaan ne sykkivät edestakaisin.
Leonardo oli ensimmäisiä, joka sijoitti verenkierron keskukseksi sydämen maksan asemasta.
Kun hän tutki ja piirsi verisuonia, hän huomioi niiden haaroittumisen ja kapenemisen ihan hiussuoniksi saakka. Verisuoniston rakenteeseen hän haki analogiaa kasvin verson haarautumisesta.
Leonardo hylkäsi Galenoksen ajatuksen sydämessä olevasta erityiskudoksesta ja totesi sen olevan vain lihasta.
Hän osoitti sydäntä leikatessaan, että siinä on neljä kammiota: kaksi ylhäällä (nykyisin nämä nimetään eteisiksi) ja kaksi alhaalla. Hän päätteli, että näillä on eri tarkoitus, koska niiden välillä on läppiä ja kalvoja.
Kun hän avasi sian, jolla sydän vielä sykki, hän huomasi ylempien ja alempien kammioiden supistuvan eri aikaan. Hän totesi myös, että kammiot ovat rakenteeltaan erilaiset.
Hän pitäytyi Galenoksen ajatuksessa, että sydän lämmittää veren. Selitykseksi tähän hän tarjosi sykkivän sydämen seinämien ja veren välistä kitkaa, jossa syntyy lämpöä.
Elämänkerrassa Leonardon anatomisista selvityksistä merkittävimpänä pidetään hänen selostustaan aorttaläppien toiminnasta. Hän ei tyytynyt siihen yksinkertaistettuun selitykseen, mitä itsekin olen biologian tunneilla harrastanut: aortan tyvellä olevat läpät sulkeutuvat, kun vasemmasta kammiosta sinne pumppautunut veri paineisena alkaa valua taaksepäin.
Leonardo oli koko elämänsä ajan melkein pakkomielteisen kiinnostunut veden virtauksista ja eri tavalla syntyvistä pyörteistä. Hän mm. havainnoi tarkasti, miten vesi virtaa eri nopeudella joen laidoilla kuin keskemmällä uomaa. Hän suorastaan rakasti erilaisten veden pyörteiden kuvaamista ja tutki, miten niitä syntyy, kun vesi virtaa putkesta lampeen tai jonkin esteen ohi. Nämä havainnot saivat taiteellisen ilmiasunsa hänen maalauksissaan olevien ihmisten ja enkelien tukan kiharoissa.
Näitä tietojaan hän sovelsi aortan läppiin. Hänen johtopäätöksensä oli, että aorttaan kammiosta pumpattuun vereen, sen tyvellä oleviin laajeneviin osiin syntyy pyörteitä. Tämä saa kolmionmuotoisten läppien lehdykät levittäytymään ja aukko sulkeutuu. Todistaakseen tämän teoriansa hän rakensi lasisydämen, jossa on kammio, läppä ja aortta. Sen hän täytti vedellä ja sirotteli siihen hirssin siemeniä, jotta virtaukset näkyisivät paremmin – Tässä kohti on syytä huomauttaa: Elämänkerrasta ei käy varmasti ilmi, toteuttiko hän tuon kokeen oikeasti, vai oliko tämä vain ylöskirjattu suunnitelma, kuten hänelle usein tapahtui.
Elämänkerran mukaan Leonardon havainnot ja päätelmät aorttaläppien toiminnasta todettiin oikeaksi 1960- luvulla.
Tutkijat käyttivät samantyyppistä läpinäkyvää tekoaorttaa, mitä Leonardo kuvasi käyttäneensä. Veren virtauksen havainnointiin oli toki nyt käytössä muuta kuin hirssin siemeniä eli väriaineita ja röntgeniä.
Tutkijat totesivat mm.: ”Leonardo da Vinci kuvasi aivan oikein (läppien) liuskojen ja (aortan) onteloiden väliset pyörteet ja ymmärsi, että ne puolestaan auttavat sulkemaan läpät.
Tuohonkin peilaten on oikeastaan erittäin kummallista, että Leonardo ei kuitenkaan oivaltanut, että veri kiertää ihmisessä. Siitä huolimatta, että hän itse näki, että veri menee sydämestä vain yhteen suuntaan. Tässä hän yllättäen tukeutuikin ”oppineisuuteen” eli Galenoksen julkaisemaan tietoon, vaikka hän yleensä pyrki selvittämään ja kokeilemaan asioita luovasti itse vailla ennakkokäsityksiä.
Mutta palataanpa lopuksi siihen ”satavuotiaaseen”, joka mainitaan johdannossa.
Leonardo halusi siis selvittää ruumiinavauksessa tuon ”terveen” miehen kuolinsyyn. Suonia tutkiessaan Leonardo havaitsi, että…”se (kuolema) johtui verenkierron heikkoudesta valtimossa, joka ruokkii sydäntä ja alaraajoja, jotka olivat erittäin kuivat, kutistuneet ja surkastuneet”. Hän vertasi miehen valtimoita kaksivuotiaan kuolleen pojan verisuoniin: Hän totesi niiden olevan ”joustavat ja esteettömät” – Leonardo pääsi näin verisuonten kalkkeutumisprosessin jäljille.
