Kesän 2019 luontoprojektiksi valikoitui WWF:n Haukivedellä olevan sääksen pesäkameran seuranta.
Systemaattisen dokumentoinnin aloitin 10.6.2019 – Kamera sulkeutui 9.8.
Kirjasin pesän tapahtumia ylös aluksi vain noin kerran päivässä tai parin päivän välein. Kun sitten aktivoiduin enemmän Twitterissä, laitoin sinne tapahtumia kuvankaappausten kera varsin tiuhaan.
Tässä artikkelissa ovat nämä havainnot, niiden pohjalta tehtyä koontia, kaksi aikajanaa sekä linkit WWF:n videoklippeihin.
Kuvituksena on lyijykynäpiirroksiani, joiden mallina käytin kuvaruutukaappauksia live- kamerasta.
Artikkelin sisältö:
- Johdannoksi
- Piirroksista
- Tapahtumaselosteita (alasvetovalikko)
- Tapahtumien tulkinnasta
- Koontia havainnoista
- Tapahtumia aikajanalla
- Aikanjana: Haukiveden sääksen poikasten iät ja valikoima tapahtumia 2019
- Linkit WWFI:n videoihin
- Piirrosalbumi
Lähteitä:
- Twitter: #luontolive
- luontolive.wwf.fi/kalasaaski
- WWF Suomi – YouTube
- Wikipedia
- Luontoportti
- Sääksisäätiö
Johdannoksi
Seurasin kameraa päivittäin, mikäli mahdollista yhteensä noin tunnin tai kaksi epämääräisen säännöllisesti ja pätkissä eri vuorokauden aikoina – En siis 24/7.
Usein selasin live- videoita, eli niiden nauhoitettuja osuuksia ja myös wwwf:n julkaistuja videoklippejä taaksepäin ja poimin sieltä seurattavia pätkiä.
Poikasten ollessa vielä pieniä tuli eniten mukaan ruokailutilanteita, koska ne luonnollisesti olivat niitä hetkiä, joissa pesässä ylipäätään tapahtui jotain.
Poikasten kasvaessa seurasin ja dokumentoin mm. niiden ensimmäisiä kävely-yrityksiä, poikasten keskinäisiä suhteita ja myöhemmin sitten siipien kokeiluja ja lopulta ensimmäisiä lentoon lähtöjä.
Pesän kohentelua tuli myös seurattua.
Viimeisempänä seurannassa olivat pesässä olemiset ja käynnit: Mitkä poikaset olivat paikalla, toiko kalan emo vai koiras, mikä sai kalan syödäkseen jne?
Koska seuranta ei ollut jatkuvaa, moni mielenkiintoinen asia jäi varmasti näkemättä. On mukana toki mm. hirvien käynti lähellä pesää, emon hätääntymistä pesän yläpuolisen lentäjän takia ja kerran näin, kun koiras pyydysti kuhan pesän lähellä.
Alla olevat havaintokohtien valinnat 10.6. alkaen ovat pääosin omia. Muutamaan kertaan kelasin videota muilta tulleiden vihjeiden perusteella ko. kohtaan.
Tapahtumaselosteet ovat minun. Muiden seuraajien havaintoja sellaisenaan ja niiden tulkintaa en ole tänne kopioinut.
En ole erityisesti tätä artikkelia varten perehtynyt tarkemmin sääksiä esitteleviin teoksiin tai muihin lähteisiin. Siksi en myöskään täällä vertaile omia havaintojani ko. lähteistä löytyviin tietohin – Toimin siis ikään kuin puhtaalta pöydältä.
Piirroksista
Mukavana harrastuskylkiäisenä tein tähän dokumenttiin piirroksia. Puuha levisi tältäkin osin sitten ajattelemaani isommaksi ja osittain myös haastavaksi toteuttaa. Niinpä sain piirrokset valmiiksi vasta syyskuun puolella. Ne on tehty lyijykynällä piirustuspaperille ja niiden koko on 33 x 50 cm.
Älysin aika äkkiä, että enhän minä voi jokaiseen piirrokseen joka kerta uudelleen piirtää pesää ja takana näkyvää maisemaa.
Päädyin semmoiseen ratkaisuun, että pohjapiirros on aina sama, mutta piirrän linnut eri paperille valokuvan mukaan oikeassa koossa. Tässä on huomattava, että kameran laajakulmaobjektiivi vääristää pesässä olevien lintujen kokosuhteita erittäin paljon riippuen siitä, kuinka kaukana ne kamerasta ovat.
Valmiit lintupiirrokset leikkasin sitten irti, sijoitin ne pohjapiirroksen päälle ja valokuvasin tämän koosteen. Säädin kuvia Lightroomilla niin, että ne ovat mahdollisimman samanoloisia. Muuten en niitä käsittelyt.
Kun linnut ovat ”paperinukkeja”, tämä näkyy lopputuloksessa enemmän tai vähemmän.
Varjojen tekeminen ei kunnolla onnistunut ja siltäkin osin piirroksissa on hiukan luonnottomuutta. Päätin myös niin, etten lisää pohjapiirrokseen kesän kuluessa pitemmäksi kivien välissä kasvavaa vesikasvillisuutta enkä kasvata myöskään pesän laidalla yhä pitempänä näkyviä puiden ja pensaiden latvoja.
Luonnollisesti sää ja valaistus oli eri tapahtumissa erilainen ja tätä minun oli mahdoton piirroksissa ottaa huomioon.
Emot toivat pesään lisää oksia, sammalta ja jopa lahon puupökäleen ja siirtelivät näitä mm. korottamalla pesän laitoja: nämä muutokset eivät myöskään näy piirroksissa.
Tapahtumaselosteita (alasvetovalikossa)
Tapahtumien tulkinnasta
Tämä ei ole tieteellinen artikkeli, vaikka havaintomateriaalia on toki varsin paljon. Sisällössä on kyllä etologiaa eli eläinten käyttäytymisen tutkimista. Ekologiaa on mm. selostus saaliskaloista ja niiden määrästä.
Kesän mittaan pesän asukkeihin kiintyi. Itsekin huomasin tulkitsevani monia tapahtumia hyvin inhimillisesti, peilaten vastaaviin tilanteisiin ihmisten maailmasta.
Facebookissa ja Twitterissä on tullut tavaksi kertoa linnuista ja niiden käyttäytymisestä erittäin paljon asioita inhimillistäen.
Kyseessä on vallitsevaksi tullut käytäntö, josta ei näköjään enää eroon pääse. Se on sinänsä ihan mukava tapa värittää havaintoja ja lintukuvia. Minusta se on vain mennyt liiallisuuksiin.
Itse yritän inhimillistämistä tässäkin jutussa mahdollisimman paljon välttää: Pyrin pitämään erillään sääksien täysin perimän ohjaaman, vaistojen ja osittain opitun säätelemän käyttäytymisen siitä, miltä se meistä ihmisistä näyttää. Tästäkin syystä Twitteriin laittamani havainnot olivat varsin ”tylsiä” joidenkin muiden livekameran seuraajien lennokkaisiin ja ”nokkeliin” postauksiin verrattuna.
Silloin, jos havaintojeni tulkinta menee selvästi inhimillistämisen puolelle on teksti kursiivilla.
Koontia havainnoista
Yksilöiden tunnistamisesta
Koiras ja naaras (josta jatkossa käytän myös sanaa emo) oli helppo tunnistaa ulkonäöltä: naaras on isompi, rotevampi ja rinnassa on enemmän ruskeaa. Koiras on jonkun verran pienempi, sutjakampi ja sen rinta on lähes kokonaan valkea.
Poikasista kolmas kuoriutui kolme vuorokautta myöhemmin kuin kaksi muuta. Niinpä ensimmäisten viikkojen ajan se erottui joukosta selvästi sekä kooltaan että höyhenpeitteen kehityksen osalta.
Sen tunnisti myöhemminkin käyttäytymisestä etenkin siinä vaiheessa, kun vanhemmat poikaset alkoivat kävely- ja myöhemmin lentoharjoitukset ja se ei vielä ollut niihin valmis. Nuorin oli myös useammin ja pisimpään pesässä siinä vaiheessa, kun poikaset jo kävivät välillä pesän ulkopuolella.
Kun nuorimmainenkin oli saanut kaksi vanhempaa kiinni kooltaan sekä höyhenpeitteen että mm. siipisulkien kehityksessä, poikaset olivat kaikki hyvin samannäköisiä. Niissä saattoi olla eroa mm. pään kuvioinnissa ja vähän myös koossa. Tällainen tarkempi tunistaminen jäi kuitenkin minulta tekemättä ja minusta se olisi muutenkin ollut eri tilanteissa epävarmaa. Poikasten ulkonäköön vaikutti niin paljon se, missä kohti ne olivat pesässä kameraan nähden ja miten valo sattui niiden höyhenpeitteeseen. Havaintojen kannalta olisi tietysti ollut hyvä tunnistaa poikaset yksilöinä, jolloin olisin voinut tutkailla myös niiden eroja käyttäytymisessä mm. ruokintatilanteessa.
Eräässä tilanteessa kyllä tunnistin mielestäni poikasen samaksi. Se oli se tilanne, kun yksi poikasista hyvin aggressiivisesti esti muita pääsemästä emon luo ruokittavaksi. Minusta se oli iältään keskimmäinen, mutta en ole siitä ihan varma. Tästä on tarkempaa tietoa myöhemmin.
Poikasten luonne-eroja tai ilmeitä en ruvennut tulkitsemaan.
Koiraan ja naaraan työnjako
Työnjako oli alkuviikkoina aivan selvä: naaras oli pesässä, huolehti ja syötti poikasia kaloilla, jotka koiras on pyydystänyt – söi toki niistä itsekin. En nähnyt koskaan, että koiras olisi ruokkinut poikasia.
Kaksi kertaa näin naaraan tuovan kalan pesään.
Emon osa oli kyllä kova: Sen piti alkuun hautoa ja suojata poikaisia lähes koko ajan oli sitten kylmä, paahtava helle, tuulinen sää tai sade. Samalla se koko ajan seurasi erittäin valppaasti koko ajan päätä käännellen, mitä pesän lähellä tapahtui.
Oli mielenkiintoista mm. seurata, miten emo siirtyi auringon eteen, jotta poikaset pääsisivät sen varjoon.
Emo torkahteli aina välillä myös seisoessaan ja muutaman kerran oli selvästi unessa pitempiäkin aikoja.
Poikasten ollessa pieniä emo kävi muutaman kerran lyhyen aikaa pesän ulkopuolella.
Koiras lähes poikkeuksesta lähti pesästä saman tien heti kalan tuotuaan. Muutaman kerran se jäi pesään vähäksi aikaa, mutta ei mitenkään osallistunut poikasten suojaamiseen.
Ensimmäisen kerran näin naaraan tuovan kalan pesään 3.7. Se oli puoliksi syöty eli naaras otti sen ehkä koiraalta.
Loppuviikkoina saalistaminen olikin molempien vanhempien puuhaa : Laskin ajanjakson 11.7-9.8. havainnoistani , että sinä aikana koiras toi 19 kalaa ja naaras 13. Yhteispyynti alkoi poikasten ollessa n. 40 vuorokauden ikäisiä.
Koiras toi pari kertaa pesään oksan ja pesässä käydessään hiukan kohenteli sitä, mutta muuten pesän laitto oli emon vastuulla.
Saaliskalat
Nämä laskemani saaliskalojen määrästä ovat vain havaintoihini perustuva otanta.
Selvästi yleisin laji oli lahna (27). Säyneitä tunnistin 5, ahvenia 6, haukia 3 ja kerran saaliina oli kuha. Kalalajia en ollut kirjannut ylös parinkymmenen saaliin kohdalla.
On huomioitava, että koiras oli usein jo syönyt tuomaansa saaliskalaa niin, että sen tunnistaminen oli epävarmaa.
Todennäköisesti jokunen pienempi lahnaksi tunnistettu olikin ruutana.
Saaliskalojen koko – siis lähinnä pituus ja leveys- oli sinänsä helppo tunnistaa: suurimmat lahnat olivat linnun pituisia ja muutenkin melkoisia mötkäleitä.
Niiden painon arviointi onkin sitten vaikeampaa. Suurimmat lahnat painoivat todennäköisesti nekin alle kilon.
Se yksi hauki, jonka pyytämisestä on oma selostuksensa alla, painoi ehkä jopa lähemmäs kilon.
Lähteiden mukaan saaliin ihannekoko on noin 300 g ja niillä hujakoilla noidenkin lahnojen paino enimmäkseen varmaan oli. Isommat ahvenet ja säyneet painoivat arviolta 150-400 g.
Saalistus näkyy kamerassa
- 20.6. näkyi, kun koiras sukelsi ja saaliiksi kuhan, jonka se samantien toi pesälle.
- Sain tietää erään livekameran seuraajalta, että kamerassa näkyi 26.7. kun emo pyydysti hauen pesän lähellä, taustalla olevien kivien takana, lähes samasta paikasta kuin edellä mainittu kuhan pyynti.
Lintu taisteli kalan kanssa monta minuuttia. Ihan selvästi ei näkynyt kasvillisuuden takaa, joutuiko se jopa räpiköimään sen kanssa vedessä ennen kuin pääsi siivilleen. Todennäköisesti emo raahasi kalan kivelle ja alkoi nujertaa sitä siellä. Kun emo toi kalan pesään näkyi sen koko: kala oli pitempi kuin lintu.
Poikasten kasvaminen ja kehittyminen
Poikasten kasvaminen ja kehittyminen oli nopeaa eikä siinä minusta ollut niiden välillä huomioitavaa eroa.
Alkuun hiukan jännitti nuorimmaisen osa. Se erottui alkuun muista selvästi, mutta en huomannut, että se olisi merkittävässä määrin ja systemaattisesti saanut vähemmän ravintoa kuin muut tai sitä olisi erityisesti syrjitty.
Kolmiviikkoisina poikasten kokoero oli tasoittunut.
Poikasten siivet ja jalat kynsineen olivat viikkokausia suhteettomat suuret muuhun kehoon verrattuna. Tästäkin syystä poikasten liikkuminen pesässä oli pitkään todella vaivalloista raahautumista kyynärvarsien varassa jalat koukussa. Koko ajan siivet olivat tiellä ja kynnet tarttuivat pesän rakenteisiin.
Siinäkin vaiheessa, kun poikaset alkoivat nousta seisomaan ja yrittivät kävelyä, ne kaatuivat usein eteenpäin, kun pitkät siivet aiheuttivat etupainoisuutta. Kerran näin, kun ulosteruiskauksen ”suihkumoottorivaikutus” tuiskautti poikasen aika hassun näköisesti nokalleen.
Kesäkuun toiselta viikolta alkaen poikasten sulat alkoivat kasvaa nopeasti ja tämä sai ne näyttämään tummemmilta. Samalla alkoi höyhenpeitteen aktiivinen sukiminen. Tätä myös emo teki hyvin usein.
Sukiminen lisääntyi erittäin voimallisesti heinäkuun alkupuolella ja sen seurauksena esim. 10.-11.7. pesässä näkyi runsaasti höyheniä.
Poikaset ottivat ensimmäisiä varsinaisia kävelyaskelia ja olivat lyhyitä aikoja seisaallaan noin kaksiviikkoisina, mutta silloinkin ne liikkuivat vielä ryömimällä. Vanhemmat poikaset alkoivat varsinaisesti kävellä, kun ne olivat 24-25 päivää vanhoja. Samalla ne alkoivat leyhytellä siipiään aktiivisesti.
Siipien kokeilu käynnistyi aktiiviseksi puuhaksi vanhemmilla poikasilla heinäkuun ensimmäisen viikon loppupuolella. Innokas leyhyttely horjuvin askelin johti usein nokalleen tuiskahtamiseen, mutta sitkeästi poikaset jatkoivat treenausta. Siipien testaaminen jatkui seuraavalla viikolla yhä useammin. Ensimmäiset lentoharjoitukset vielä jalat kiinni pesän pinnalla nähtiin 9.7. Vanhemmat poikaset olivat tuolloin 38 päivän ikäisiä.
Ensimmäinen ja wwwf:n videollakin näkyvä lento pesän yläpuolelle nähtiin 18.7. Heinäkuun loppupuolella vanhemmat poikaset tekivät jo useita ilmaan lentoja pesän päällä.
Vanhemmat poikaset lensivät pesästä ensimmäistä kertaa 23.7. , kun ne olivat 53 päivää vanhoja.
Nuorimmaisen kehitys on suhteessa muiden ikään sen verran jäljessä, että se teki lentoharjoituksia ilmaan vasta 23.7. alkaen sen ollessa 50 päivän ikäinen. Ensilennon pesästä pois se teki 28.7. kun se oli 54 päivää vanha.
Ruokailutilanteista
Seurasin yli viisikymmentä ruokailutilannetta ja kirjasin ylös havaintoja niistä. Niissä tapahtui monenlaisia asioita. Tässä kokoan yhteen huomioita.
Aloitetaan tästä oleellisesta asiasta:
Monessa ruokailutilanteessa vaikutti siltä, että poikaset eivät saa emolta ruokaa tasapuolisesti. Kun sitten seurasi tilanteiden kehittymistä pitempään, kävi selväksi, ettei mikään poikanen joutunut pitemmän päälle muita huonommin ruokituksi. Kaikki, nuorimmainen mukaan lukien kasvoivat ja kehittyivät hyvin.
Poikaset vielä pieniä :
Poikasten ollessa pieniä näin kaksi kertaa, kun emo toi kalan pesään.
Koiraan pesään tulon ennakointia oli naaraan joskus minuuttienkin ajan jatkunut huutelu ja pesän ulkopuolelle katselu. Kun koiras lähestyi pesää naaras alkoi pyöriä siinä levottomasti ja hyvin usein siirteli pesässä olevia oksia ja risuja: se ikään kuin valmisti koiraalle laskeutumispaikkaa – Etologiassa tämä voitaisiin luokitella ns. sijaistoiminnoksi.
Useimmiten koiras oli syönyt pesään tuotua kalaa pääpuolesta.
Naaras tempaisi kalan koiraalta kynsiinsä varsin rajullakin liikkeellä ja kuljetti kalan yleensä pesän laidalle, jonne poikaset sitten könysivät sen ruokittavaksi.
Pääsääntöisesti emo oli poikasiin nähden poikittain. Se vaihtoi kala kynsissään usein paikkaa ruokinnan aikana.
Kun poikaset olivat vielä pieniä, kaikki kolme mahtuivat ikäänkuin hollille emon nokan alle. Useita ruokintatilanteita seurattuani huomasin sen, että poikasen ”asemointi” suhteessa emon tarjoiluun varsin pitkälle määritti se, mikä niistä sai eniten ruokaa. Usein kävi niin, että emo ruokki lähes koko ajan vain sitä poikasta, joka sattui parhaalle paikalle ja kaksi muuta saivat osansa vain, kun onnistuivat ojentamaan nokkansa sopivassa välissä emon ulottuville. Näytti siltä, ettei emo aktiivisesti huolehtinut siitä, että kaikki saavat yhtä paljon ruokaa. Tilanne tasoittui sitten joko niin, että emo siirtyi kalan kanssa toiseen paikkaan ja joku muu kuin edellä hyvin syötetty pääsi paremmin osille tai sitten niin, että aluksi hyvin syötetty kylläisenä ei ollut enää ensimmäisenä ojentamassa nokkaansa emon suuntaan.
Kalan paloittelu poikasille oli muuten rajun näköinen ja nopea toimi: Se eteni päästä ja kiduksista pyrstöön päin. Emo tarttui kalaan nokallaan ja rajuilla, erittäin nopeilla pään pyörityksillä puolelta toiselle irrotti siitä palan – Vaati voimakkaita niskalihaksia.
On hämmästyttävää, miten isoja paloja ja paljon ruotineen päivineen pienetkin poikaset pystyivät nielemään. Sääksien nielu, ruokatorvi ja ruuansulatus ylipäätään on varmaan erikoistunut juuri kalaravinnon käsittelyyn. Jopa evät ja pyrstö painuivat ehkä välillä vähän kakomalla pientenkin poikasten kupuun. Ruokailun jälkeen ne olivat usein niin täynnä, että liikkuminen ei tahtonut onnistua.
Emo söi irrottamiaan paloja välillä heti itse tai otti ne silloin, kun jollekin poikaselle ei pala kelvannut.
Kalan sisukset emo veti kokonaisena irti ja söi itse eikä yrittänytkään tarjoilla niin pitkää evästä poikasille.
Poikaset kasvavat:
Varsin pian edessä oli tilanne, jossa poikaset eivät kaikki enää millään mahtuneet riviin emon ruokintahollille, vaikka ne kovin yrittivät siihen ängetä. Lievää väkivaltaakin ja etuilua tässä tilanteessa oli ainakin kerran havaittavissa.
Joskus kaksi poikasta pääsi ruokittavaksi tai sitten vain yksi sai alkuun lähes kaikki emon tarjonnat. Muut saivat jälkimmäisessä tapauksessa osansa sitten, kun tuo yksi kylläisenä kääntyi pois tai kuten edellä jo mainittiin, emo siirsi kalan ja toiseen paikkaan ja muut pääsivät sen myötä parempaan ruokinta-asemaan.
Yleensä poikaset odottivat taaempana rauhassa vuoroaan tai yrittivät välillä päästä parempaan paikkaan emon lähelle.
Muutaman kerran oli sinänsä ihan hauskakin tilanne, kun koiraan tuoma iso lahna olikin vielä vähän hengissä ja alkoi rajusti potkia. Emolla oli täysi työ pitää sitä paikoillaan ja poikanen, joka pahimmoilleen sattui olemaan kalan pyrstön seutuvilla sai siitä melkoisia läimäytyksiä ja sillä kertaa luovutti ja vetäytyi muiden taakse keskemmälle pesää.
Ihan oma vaiheensa oli yhden poikasen muutamaan kertaan näkynyt ”pomottelu”: Se oli ikään kuin ja sananmukaisestikin niskan päällä eikä päästänyt muita syömään ollenkaan. Se jopa nokki muita ja pakotti ne pesän laidalle surkeina ja todella alistuneen näköisenä kyhjöttämään. Jos ne yrittivät lähestyä ruokkimispaikkaa pelkkä ”pomon” katse sai ne perääntymään. Poikaset olivat tässä vaiheessa jo niin samankokoisia ja -näköisiä, että en pysty ihan varmasti sanomaan, mikä niistä oli tämä agressiivinen yksilö. Minusta se oli keskimmäinen ja iältään siis 22 päivää silloin, kun tämä käyttäytyminen alkoi. Näitä tapauksia oli 23.6. , 25.6. , 29.6. , 30.6. , ja 4.7.
Välillä ruokailu sujui ihan sopuisasti ja tuon viimeisen kerran jälkeen en vastaavaa toimintaa enää nähnyt.
Poikaset alkavat syödä itse mutta ruokintakin vielä kelpaa
Ensimmäisen kerran näin poikasten itse näykkivät saaliskalaa 24.6. Eivät ne mitään siitä irti saaneet.
Itselleen koiraan tuoman kalan poikanen otti 2.7. ja yritti emon tyyliin repiä siitä paloja siinä kunnolla onnistumatta.
Edelleenkin emo tässä vaiheessa ruokki jo isoksi kasvaneita poikasia.
Tilanteet kehittyivät sitten heinäkuun toiselta viikolta eteenpäin niin, että vanhemmat poikaset (ikä 40 vrk) alkoivat yhä useammin ”ryöstää” joko koiraan tuoman kalan suoraan tai myös emolta itselleen. Kalan näin saanut yritti kaikin tavoin sitä varjella eikä antanut muiden, ei edes emon siitä syödä. Välillä toki kelpasi emon tarjoilu. Kerran näin, kun kalan ”ominut” poikanen aikansa sitä nyrhittyään luovutti ja tuli kiltisti emon ruokittavaksi.
Kun poikaset sitten olivat jo usein pesästä pois, palasivat ne sinne kuitenkin ruokailemaan. Kamerassa ei tietenkään näkynyt, mitä ne pesän ulkopuolella puuhasivat: Olivatko ne jo koiraan saalistuskoulutuksessa?
Ruokailuhetket jatkuivat siis pesässä erilaisina ja joskus sekavinakin versioina.
Välillä emo tai koiras toi kalan ja emo syötti rauhassa ja kinastelematta sillä niitä poikasia, jotka silloin sattuivat pesässä olemaan tai tulivat pesään.
Usein joku poikanen tempaisi kalan itselleen ja söi sitä ihan itsekseen muille antamatta. Tässä tilanteessa ratkaiseva tekijä oli se, missä asemassa ko. poikanen oli, kun kala tuotiin pesään.
Joskus kalasta käytiin kiistaa tai joku toinen poikanen onnistui sieppaamaan kalan itselleen siltä, joka sen alun perin oli ominut. Välillä emo sai tai pyydysti kalan ja alkoi syödä sitä ihan itsekseen tai tempoi sen syötäväksi poikaselta.
Poikasten syöntitekniikka oli aluksi paljon huonompaa kuin emolla, mutta vähitellen ne omaksuivat rajun pään pyöräytyksen ja saivat irti isompiakin paloja.
Pesän hoito ja hygienia
Emo toi pesään uusia lehdettömiä oksia tai risuja viisi kertaa ja koiras kerran. Naaras siirteli pesässä olevia oksia ja risuja varsin usein ja koiras muutaman kerran.
Näytti aika selvästi siltä, että tarkoitus oli korottaa pesän laitoja. Risuja emo toi vielä 3.8.: Liekö tarkoitus ollut ”kouluttaa” poikasia pesän hoitoon. Ne olivat aikaisemminkin jo siirrelleet pesämateriaalia itsekin ja tämä puuha jatkui aika usein myöhemminkin.
Kaksi kertaa tapahtui niin, että jossain vaiheessa pesään tuotu iso, monihaarainen karahka oli hankalasti tiellä ja emo jopa sotkeutui jalkoineen ja siipineen siihen ennen kuin sai sen taiteiltua sivummalle.
Emo toi pesään myös kaarnaa (5.6.) , varsin ison lahopuun pökkelön (n. 22.6.) , jäkälää (6.7.), sammalta (17.7.) sekä kolme kertaa lehdellisen puun oksan (haapa/3.7. ja 17.7. tervaleppä/18.7.)
Yksi poikanen toi pesään sammalmytyn 5.8. ja toinen perässä oksan.
Tuota lahopökkelöä emo siirteli eri paikkoihin pesässä ja sen tehtävä oli aluksi epäselvä. Sitten näin, kun emo silppusi sitä nokallaan pesän pohjalle. Samaa se teki myös kaarnan kappaleille eli ne olivat tarkoitettu ”kuivikkeiksi” pesän pohjalle.
Jäkälällä ja sammalilla lienee ollut sama tehtävä, vaikka en nähnyt niitä käsiteltävän muuten kuin, että kerran yksi poikanen näytti harjoittelevan jäkälämytyllä ruokailuliikkeitä.
Poikaset eivät ulostaneet pesään vaan ruiskauttivat näköjään hyvin lentävän tavaran pesän laitojen ulkopuolelle. Se olikin aika hauska operaatio seurattavaksi. Pieni, ei vielä edes kunnolla kävelyyn pystyvä poikanen nousi horjahdellen ylös, pakitti sopivaan kohti pesän laitaosiin ja ruiskautti ulosteen komeassa kaaressa.
Kaksi kertaa sattui kamera olemaan kohdalla ja se sai osumaa niin, että se piti käydä puhdistamassa. Lähellä pesän laitaa ollut pensaan latva oli kesän lopulla jo varsin paljon ulosteen tahrima.
Kameran kuvasta ei tarkkaan näkynyt, miten paljon syömättömiä kalan osia alkoi kertyä pesään. Ruokinnan jälkeen emo kyllä erittäin tarkkaan tutki pesän pohjaa ja söi sinne tippuneet kalan palaset.
Kyllä pesään varmaan vähitellen kertyi ainakin suomuja ja muutakin eli haju oli lienee ollut melkoinen.
Pesässä saattoi olla muurahaisia tai muitakin pikkueläimiä. Voi olla, että juuri siksi emo hyvin usein tunki nokkaansa aika syvällekin pesän pohjaan, ravisteli sitä ja ehkä myös söi sieltä jotain. Poikasetkin alkoivat isompina tehdä samaa.
Koiras hankasi nokkaansa kalan tuotuaan ennen pesästä lähtöä pesässä oleviin oksiin ja näin putsasi sitä, Samaa teki naaras ja myöhemmin myös poikaset.
Kun poikaset sitten alkoivat poistua pesästä lennoilleen sen sisusta ei enää ns. pysynyt siistinä. Risuja oli sikin sokin ja ruiskauttipa poikanen joskus lähtiessään ulosteen suoraan pesään.
Kamerassa nähtyjä muita eläimiä
- Saimaannorpan vierailu pesän lähellä ja emon ilmahyökkäykset joutsenen hätistämiseksi on ikuistettu wwf:n videolla.
- Kaksi hirveä näkyi läheisessä niemessä 10.6.
- Västäräkki pyöri pesän laidalla pitkin kesää, mikä viittasi jopa sen pesintään lähellä – ehkä jopa pesän rakenteissa?
- Kalalokkeja ja kalatiiroja näkyi lentelevän usein.
- Pajulinnun näköinen pikkulintu kävi pesän laidalla olevan lehtipuun latvassa ainakin kerran.
- Kuikan lentoonlähtö näkyi 21.7.
Muut tapahtumat pesän ulkopuolella ja reagointi niihin
Silloin, kun pesän ulkopuolella oli jotain häiriöitä ehkä jopa uhkaa, emo antoi varoituksen, jolloin poikaset salamannopeasti heittäytyivät mahdollisimman matalaksi makuulleen ja olivat aivan liikkumatta.
Tämä näkyi silloinkin, kun poikaset rengastettiin.
- Kaksi kertaa pesän editse kulki vene (21.6. ja 25.6.)
- Jotain uhkaa oli pesän lähellä 14.6. ja 5.7.: Emo lensi silloin pois pesästä ja poikaset olivat liikkumatta sen poissaolon ajan.
- 8.7., 15.7. , 23.7. 25.7. ja vielä 28.7. pesän yläpuolella lensi jotain/joku, mikä sai emon käyttäytymään hyvin hätääntyneen oloisesti: Se oli matalana, siivet levällään ja pyörii koko ajan huutaen ja ylöspäin kurkotellen. Tuo 15.7. tapaus on nähtävissä wwf:n videolla.
Jäi selvittämättä, mistä oli missäkin tilanteessa kysymys.
Viimevaiheita
Kamera sulkeutui siinä vaiheessa, kun poikaset viettivät jo pitempiä aikoja pesän ulkopuolella.
Nuorimmainen käväisi myös usein pesän ulkopuolella, mutta vietti pesässä pitkiäkin aikoja yksinään.
Lopetan tämän selostuksen tähän kuvaan, jossa poikanen huutelee pesän laidalla yksinään.
Ensi kesään!
Tapahtumia aikajanalla:
Aikajana: Haukiveden sääksen poikasten iät ja valikoima tapahtumia 2019
WWFI:n videoita
- 17.4. Sääksi saapuu pesään ensimmäistä kertaa
- 18.4. Parittelua ja pesänrakennusta sääksenpesässä
- 24.4. Sääksi munii munan
- 30.4. Saimaannorppa vieraili sääksikamerassa
- 30.4. Sääksen pesässä jo kolme munaa
- 3.5. Sääksiemo hautoo lumisateessa
- 6.5. Sääksi tuo kalan pesään
- 23.5. Koiras tuo sääksenpesään ison karahkan
- 23.5. Sääksiemo hautoo
- 31.5. Ensimmäinen sääksenpoikanen kuoriutui!
- 31.5. Sääksiemo syöttää muutaman tunnin ikäistä poikastaan
- 2.6. Sääksenpesässä on nyt kaksi poikasta
- 7.6. Sääksiemo hätyyttää joutsenta ilmahyökkäyksin
- 9.7. Sääksenpoikaset opettelevat lentämään
- 15.7. Jalat ilmassa! Sääksenpoikasten lentoyrityksiä
- 15.7. Lintu lentää pesän yllä – sääksiemo hätääntyy
- 18.7. Hei, minä lennän! Sääksenpoikasen lentoharjoittelun taidonnäyte
–>
